Joulu tuli, joulu meni

Meillä vieteltiin joulua varsin rauhallisissa merkeissä, miehekkeen kanssa käytiin vanhempieni luona syömässä ja saunomassa, Ali mukana. Rexi ja kissat sai jäädä kotiin visiitin lyhyyden vuoksi, mutta niille (kuin myös muille pikkueläimille) tarjottiin jouluateriat illalla. Joululahjaksi molemmat koirat sai pihvitikkuja, herkkuja ja muutaman nahkaluun sekä Alille palkkaleluksi häntäpallo (=tennispallo missä karvainen häntä ja vinku).



Lumesta ei edelleenkään mitään tietoa, tosin uudeksi vuodeksi näyttää ilma ainakin pakkasen puolelle laskevan ja jotain pientä lumisadettakin saattaa kuulemma olla havaittavissa. Ehkä se talvi sieltä jostain tulee. Rexikin on vissiin havainnut että ilman pientä läskikerrosta tulee vilu pihalla, en tajua miten se ihan oikeasti on aikasempina talvina pärjännyt ulkokoirana vielä kuitenkin tuotakin laihemmassa kunnossa...




Talvinen maisema, kuvat otettu tapaninpäivänä eli tuuli oli _KOVA_. Hyvä kon pipo pysys päässä vaikka kuvissa ilma näyttääkin kiva poutaiselta.

Kuvapläjäys tähän väliin

Ei mitään fiksua sanottavaa taaskaan niin laitellaas vaihteeksi kuvia.

Talven odottelua

Ei tule valkoista joulua meille :( Tänään satoi päivällä ohut kerros lunta ja vielä se tuolla maassa sinnittelee, mutta perjantaille ja lauantaille on luvattu sadetta joten kiitos hei tuolle ohuelle valkoiselle peitteelle. Ilma on muutenkin ollut niin onnettoman harmaa ja kolea ettei ulkonakaan tahdo mitään kuvia saada, Alilla on jatkuvasti niin kärsivä ilme että joku soittaa vielä eläinsuojelijat paikalle. Täytyy katsoa jos huomenna ehtisi valoisaan aikaan kotiin ja lunta olisi vielä edes hiukan maa ssa niin saisi hiukan kuvia tännekkin.

Kisujen kanssa ollaan nyt ulkoiltu aika paljon, vaikkakin säästä johtuen vain pieniä hetkiä kerrallaan. Ninja ei touhusta pahemmin välitä, mutta Aada viihtyy ulkona varsin hyvin etenkin nyt kun ostin pienemmän (XS-kokoisen) flexin eikä valjaat mene vinoon flexin vedosta johtuen. Ninjalla on tullut ihan kivasti jo lihaa luiden ympärille, enää ei kylki- tai lonkkaluut törrötä eikä koko kissa ole yhtä töyssyä ja kuoppaa. Ruokahalun suhteen Ninjis on myös hiukan rauhoittunut, enää ei ihan paniikissa ahmi ruokaansa vaan syö rauhallisesti kunnolla pureskellen - vaikka Aadakin olisi samalla kupilla.

Ompelukone toimii tällä hetkellä vähän niin ja näin (välillä kiukkuaa ja heittää alalnan sekaisin tai tekee todella rumaa tikkiä), mutta kun innostus iskee niin sille ei voi mitään. Tämän kertaisen käsityökimaran tuloksena yksi panta sekä toppatakki.



Niitit on vanhasta vyöstä ja niissä näkyy elämän merkkejä, mutta sehän luo vaan vähän lisää tunnelmaa.


Takki huonosti Alin päällä, oli vähän hv asenteella kun herätin kuvaa varten :D

Päälikangas huomionkeltaista työvaatekangasta, sisällä 200g vuorivanua + 80 grammaista tikkikangasta vuorena = lämmin on.

Takkiin mahtuu alle vielä esimerkiksi fleecehaalari niin saa kintutkin suojaan kovilla pakkasilla. Heijastimet unohdin omella tuohon takin takaosaan, niskasta ja rinnasta löytyy heijastintereet. Noh, heijastinliivin vedän kuitenkin tuohon päälle aina niin eipä se niin nuukaa.

No ei sitte.

Kameran johto on jossain teillä tietämättömillä joten kuvia paksusta Alista ja muusta hauskasta joudutte hetken odottelemaan kun tästä läppäristä ei muistikortinpaikkaa löydy.

Vihannesmössöä kokkailin toisenkin annoksen tuossa viikolla, tällä kertaa tuli vähän makeampi versio. Haju ei mikään mielyttävä (itseäni meinaan keitetyn kukkakaalin haju ällöttää aivan tajuttomasti), mutta Ali kaikkiruokaisena sitä vetelee tyytyväisenä naamaansa. Sörsselissä oli tällä kertaa:
- 1 reilu kilon kukkakaali
- 3 porkkanaa
- 3 omenaa
- purkki ananasta
- keittovihannespussi (purjot noukittu pois)
- 1 keitetty peruna

Perunan heitin joukkoon että imi vähän nestettä pois, oli muuten aivan velliä tuo mössö. Kukkakaalin, porkkana ja peruna keitettiin kattilassa ja sen jälkeen kaikki ainekset yleiskoneella soseeksi. Alikin on huomattavasti tyytyväisempi nykyään ruokailujen jälkeen kun masu tulee täyteen, eikä tarvitse enää vääntää surkeaa ilmettä naamalle ja jäädä seisomaan ruokakipon viereen.

Ruoan lisäksi tässä koetan keksiä jotain kivaa liikuntaa lenkkeilyn ja pallon perässä juoksemiseen. Nyt meillä on suunnitelmissa vetohommat! Siis ihan jotain rengasta/pulkkaa pienen painon kanssa että saa hiukan vastusta siihen tavalliseen tallusteluun. Vetovaljaat on parhaillaan työn alla, joustava liina pitäisi tilata ja sitä lunta tietenkin voisi sataa.

Kangastukku.comista tilasin viime viikolla reilu 80e kaikkea kivaa ja nyt olisi tarpeet Alin toppatakkiin sekä tavallisiin ja vetovaljaisiin. Nauhaa on kyllä niin paljon että siitä tulee vielä monet pannat/valjaat askarreltua. Kuvakin olisi missä näkyy mitä kaikkea hauskaa tulikaan tilattua, täytyy jostain vaan tosiaan kaivaa se johto esille...

Yksi vähemmän iloinen brasilialainen

Otsikolla tarkoitan siis Alin puunauspäivää, ei mitään sen suurempaa. Koiran valkoiset alueet alkoivat olla enemmän sinne harmaan/luonnonvalkoisen puoleen ja etenkin tassuissa oli jo kiva kestorusketus. Meillä on jo pidemmän aika ollut käytössä Hexocil desinfioiva shampoo, koira tulee valkoiseksi eikä ihokaan ärsyynny kuten meillä on monien testattujen aineiden kanssa käynyt.

Tämän kertaista pesutapahtumaa selvästi vähän helpotti se että oltiin saunan puolella ja aluksi sai ihan rauhassa lekotella lauteilla lämmöstä nauttimassa. Pesusta Ali ei juurikaan välitä, mutta seisoo silti paikoillaan, hyvinhyvinhyvin surkea ilme kasvoillaan tietenkin. Pesun lopuksi se kuitenkin tietää että kohta tulee se paras osuus - kuivattaminen. Että se rakastaa mönkiä ja vehkoa ja hinkata itseään pyyhkeeseen (ja mattoon, sohvaan jne...), lisäksi sillä iskee aina pesun jälkeen joku ihmeen virtapiikki.

Saunassa naatiskelemassa, melkein iski uni.

Asiasta kukkaruukkuun, Alilla (ja emännälläkin se ikuisuuslaihis, köhköh) alkaa laihis ihan toden teolla. Alilla on nyt jo kuukauden verran ollut pienennetty ruoka-annos liikunnan vähäisyyden vuoksi, mutta nyt kun itsellä alkaa pikkuhiljaa olla olo että ollaan taas elävien kirjoissa niin katsotaan jos saataisiin vähän jotain aikaseksi. Kasvismössöjä olen nyt askarrellut ihan sen vuoksi että tuolla koiralla on pohjaton mahalaukku, mutta nappula-annos on tällä hetkellä todella pieni. Sen lisäksi että saa iltaruoan kanssa mahan täytteenä kasvismössöä aletaan pitämään kerran-pari viikossa dieetti päivää eli pelkkää kasvismössöä, höystettynä kanamunalla ja raejuustolla.

Tänään tehdyssä satsissa on aineksina porkkanaa, kikkare jäävuorisalaattia, hieman paprikaa, valkosipulia, nokkosta ja n. ruokalusikallinen lohiöljyä. Mössöä tuli reilu litra ja pakastin sen 50g annoksissa, saa näppärästi aina yhden illan annoksen otettua sulamaan. Huomenna olisi tarkoitus kokata vielä joku toinen ei niin porkkanainen mössö, katsotan mitä aineksia kaupasta löytyy.

Ja Aliltahan löytyy painoa siis kevyet, hävettää myöntää, 12,5kg (säkä siinä 41-42cm). 2kg läskiä ainakin pois ja lihasta tilalle. Huomenissa koetan saada jonkunlaista seisotuskuvaa mikä vähän havannopillistaa tilannetta.


Kasvismössöstä herkullinen kuva, toivottavasti lohiöljyn haju tulee näytöstä läpi.

Loppuun vielä kuvapläjäys menneeltä kesältä sateisen joulukuun kunniaksi :)



Partioleiriltä josa vietimme viikon verran nukkuen teltassa yöt ja päivät lasten seurassa riekkuen. Ali osasi ottaa reissun myös lomailun kannalta, ympärillä juoksevat ja kiljuvat lapset eivät juuri koiran päiväunia haitanneet.

Pari agikuvaa kesältä, voi kun päästäisiin taas pian treenamaan...

Täällä Mynämäki, kuuleko maailma?

Tekniikka pelittää taas, eihän tässä olekkaan kuin kolmisen kuukautta oltu kirjoittamatta... Oma kone ei käynnisty ja vanhempien luona tulee enää sen verran vaan käväistyä ettei siinä juuri mitään blogitekstejä ehdi kirjoitella. Nyt on onneksi poikaystävän kone käytössä, mutta ei tämä mitään juhlaa ole paintin ja picasan kanssa säädellä kuvia.

Meille on myös tullut vähän perheenlisäystä, pieni kilpikonnanvärinen maatiaistyttö Ninja. Vielä ei ole ihan 100% varmaa jääkö meille, on meinaan ulkoa turvaan noukittu kisu ja on ainakin alkuunsa meillä kasvamassa. Tulevaisuus näyttää meneekö neiti takaisin löytäjien luo, mutta tällä hetkellä saa rauhassa olla Aadan seurassa oppimassa vähän elämää. Laihassa kunnossa vieläkin on ja karva heikkoa, mutta paranemaan päin jo. Oli löydettäessä siis todella laiha, kuivunut ja lisäksi kylmissään, nyt jo huomattavasti piristynyt siitä mitä oli tullessaan.



Alin kanssa treenaminen on nyt viimeisen kuukauden ollut omien sairastelujeni vuoksi tauolla, TSAUn pienryhmä jätettiin jo syksymmällä kun bussimatka Mynämäeltä Lietoon tuntui turhan pitkältä. MynSK on onnistunut hankkimaan itselleen osasen hallia talvitreeneihin (lämpöeristetty, mutta ei lämmitetty), ei siellä mitään kunnon agirataa voi tehdä, mutta tekniikkaa ja tokoa pääsee kuitenkin sisälle harjoittelemaan. Treenit on nyt talvitauolla, mutta jahka itse paranen niin päästään itsenäisesti harjoittelemaan. Kepit ja kontaktit sekä oma näppäryyteni on tämän talven tehotreeni, kahtoo sitten miten keväällä miten suunnitelmat toteutuivat...

Loppuun vielä kuva miehekkeen koirasta, 3 v. spk-mix uros Rexi. Ihan vaan siksi että itsellä on epätoivonen koulutusprojekti otuksen kanssa.

Täällä taas

Nyt ainakin hetkellisesti taas tekniikka pelittää, nettitikku suostui päivittelyjen jälkeen yhdistymään pöytäkoneeseen ja ainakin tämän illan on ihan asiallisesti pelittänyt.

Kuvia on taas ihan hirveä kasa kertynyt ja tässä juuri pohdiskelen että mitä tänne änkisin, pitänee varmaan erikseen tehdä joku "kesä 2011" kuvapostaus tmv. Ja mistäs sitä nyt juttujen kertomisenkin aloittaisin...

Noh, laitetaan nyt vaikka Aadan jutut ensin. Märkäruokakokeilu ei tuottanut tulosta, kastikkeita se nuoleskeli kaikista missä niitä oli ja Feline Portan kanaa vähän narskutteli. Nyt on zooplussalta tulossa Cosma Glory kokeilupakkaus ja sitten taas istutaan sormet ristissä. Aadan sterilisaatio on luvassa näillä näkymin marraskuussa jos en nyt satu lotossa voittamaan. Alunperin oli siis tosiaan tarkoitus tässä kuussa saada tyttö lekurille, mutta palkkakuitti näyttikin hieman arvioitua pienempää joten nyt odotellaan sitten vaan veronpalautuksia.



Alin kanssa ollaan nyt vähän laiskanlaisesti treenailtu, viime torstaina oltiin kyllä agilityssä ja pakko sanoa että ikinä ei ole niin huono fiilis ollut treenien jälkeen kuin viimeksi. Oltiin hallissa ensimmäistä kertaa sitten kevään jälkeen ja koira oli taas ihan omissa maailmoissaan. Koko ajan se viipotti nenä maassa, pari onnistunutta hyppyä saatiin vaikka vauhtikin oli ihan hukassa. Ali oli kyllä muutenkin koko päivän ollut ihan möksmöks huonosta kelistä johtuen. Voi kun olis jo se ajokortti (autonkin kun odottelee jo valmiina!) niin pääsisi helpommin treenaamaan ja saisin varmaan vähän omaakin intoa takaisin.

Ali on nyt viime aikoina alkanut kerämään ylimääräistä painoa aivan järkyttävän helposti kun vaihdettiin J&V kana-riisiin (vaikka onkin vähärasvaista), samaten maha tuntuu menevän todella pienestä sekaisin. J&V:n maistuvuus on myös ollut heikkoa vaikka tuo muuten onkin tuollainen syöppö. Vaihdetiin viime viikonloppuna ruokamerkkiä Biomill Sensitive riisi-lampaaseen ja nyt kolmen päivän jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen. Kasat on parempia, koira ei haisu ja maistuvuus on erinomainen. Ja ei, tarkoitus ei ollut kerta heitolla vaihtaa merkkiä, mutta Ali jätti kaikki kana-riisi naput joukosta syömättä niin ne päätyivät naapurin koiran ruokakuppiin.

Ainiin, ehtihän se Ali jo täyttää 2 vuotta!



Zooplussalle tuli taas pistettyä tilausta... Aadalle ruokaa ja vanhempien luo uusi vessa sekä beige patteripeti. Alille lähti tulemaan haalari (oli viikonloppuna puoleen hintaan) sekä pieni älypeli.

Ihanainen treenitasku on ollut myös käytössä jo hetken eikä voi muutakun kehua <3 Isoista taskuista saa niin paljon näppärämmin ulos namit ja lelut, naksun saa roikkumaan kiinni eli on aina treeneissä mukana. Kuva tulossa varmaan seuraavaan postaukseen jos saisin vaikka jotain treenijuttuja aikaiseksi.

Teknisiä ongelmia

Itselläni on nyt pari viikkoa ollut netti toimimatta ja lopulta lakkasi koko kone toimista. Nyt sain koneen taas toimimaan, mutta herra nettitikku ei suostu yhdistämään. Ja ihan kuin tämä ei riittäisi, päätti myös vanhempien kone sanoa itsensä irti lopullisesti (pari kertaa jo uhkaillut). Kännykällä pistän tämän infon nyt tänne, toivotaan että saan jonkun koneen henkiin.

Elämän kiertokulku

Tiistaina illalla tuli tieto että toinen hoitohevoseni Ranttu on nukkunut ikiuneen. Ikää ei ollut kuin 12 vuotta, yhtäkkiä oli juoksuttaessa ilmeisesti sydän pettänyt. Noh, näin se elämä menee ja eteen päin on jatkettava. Onneksi jäi sentään viimekesäinen varsa "muistoksi".



Granda II 18.5.1999 - 30.8.2011 ♥

Viikonlopun häppeningit

Oltiin taas Alin kanssa lauantai ja sunnuntai vähän harrastelemassa. Kuvia ehkä tulossa jos joku onnistui meidät jossain ikuistamaan.

Lauantaina oli Mynämäen Seudun Koirakerhon seuramestaruudet, möllit ja kisaavat kaikki samassa luokassa. Ja noh, niin no... :D Parammenin ne nyt meni kuin viimeksi (mistä unohdin muuten kirjoittaa tänne! 150vp + rutkasti aikavirhettä lyhyesti kerrottuna), Ali vaan oli todella väsynyt ja se näkyi keskittymisestä. Ajattelin tosiaan aamulla että käydään vähän pidempi lenkki ettei ihan tärinöissään siellä ole kun on parin viikon tauko viimeisistä treeneistä, kävi sitten niin että eksyttiin ja molemmat oltiin raatoja kun päästiin kotiin.

Kolme ensimmäistä estettä meni hyvin, mutta heti kun se näki A:n jälkeen putken se päätti vetää itsenäisesti radan. Ensin karkasi A:n jälkeisellä putkelle, siitä puomille ja sen jälkeen seuraavaan putkeen ja mahtoikohan vielä tulla puomin uudelleen. Noh, koira vaan hanskaan ja rataa jatkamaan. Jotain muutakin me vielä sählättiin, juoksenteli niin paljon omiaan että alkoi olla puhti poissa radan lopulla eikä irronnut enää juurikaan yhtään. Putkelle jouduin ihan kunnolla hoputtamaan (täysin ennenkuulumatonta) ja renkaan kielsi! Renkaan kohdalla olin kyllä ihan pallo hukassa, kun ei millään mennyt sitä vaikka aiemmin ei mitään ongelmaa ole ollut. Kisassa ei tosiaan hylkyjä jaettu vaan saatiin 10 vai 15 vp/hylky. Rengas saatiin ohittaa kun ei kolmannellakaan kerralla sitä mennyt. Loput kiemurtelu meni yllättävän hyvin, Alilla oli vauhtia sen verran vähän että ehdittiin molemmat jopa kääntyilemään siellä missä piti.

Alla vielä ratapiirros, esteiden välit nyt vähän miten sattuu, mutta idean tajuaa.


Sunnuntaina oltiinkin sitten Metsämäen raviradalla mätsäreissä ja vähän kiihdyttelemässä.

Mätsäreissä oli taas se perus SIN ei sijoitusta vaikka oltiinkin viimeiset kutka tuomari heitti ei sijoittuneena pihalle sinisten kehässä. Alin kehäkäytös oli taas niin ala-arvoista, hyppi ja pomppi eikä millään olisi malttanut keskittyä. Pöydällä se tällä kertaa käyttäytyi ihan mukavasi, antoi katsoa hampit ja jaksoi seistä kun tuomari ihmetteli häntää ja tutki koko koiran todellakin läpikotaisin. Tavattiin myös kaksi muuta brassia, Sini ja Tara, eikä yhtään helpottunut kauhee sinisen brassin kuumettani kun kaksi kaunista sinistä tyttöä kävi moikkaamassa.

Kiihdyttely meni ihan kivasti, Alin aika 8,86s / 80m (sijoitus 9/13) eli vain hitusen hitaampi kuin Roturacessa. Vieheestä se ei välittänyt mitään taas vaihteeksi, itse olin maalissa kiljumassa ja ihan hyväähän vauhtia se tuli. Harmittaa kun en ottanut ylös viime vuoden tulosta enkä sitä mistään enää löydä niin ei saa verrattua. Ali juoksi siis mideissä eli yli 40cm koirissa.

Ruoat testissä

Aadan kanssa on nyt iime aikoina ollut yhtä tahtojen taistoa saada märkäruokaa alas, enää ei maistu edes feline portan kana mikä sentään on vähän edes maistunut. Nyt sitten kotoa löytyy vähän joka sorttia, niin eläinkaupan kuin marketinkin tuoreruokia ja sormet ristissä toivotaan että edes joku kelpaa.

Kaupoista mukaan tarttui:
- nutriOne tonnikala/makrilli, kana/riisi & tonnikala/katkarapu
- Feline Porta aloe vera kanaa
- Pirkka tonnikala/katkarapu
- Pirkka Gourmet liha-ateria & kana-ateria
- Whiskas Mmmmm... lammasta kastikkessa
- Bilanx kana/lammas & häränliha/lammas

Whiskas-pussi avattiin jo, kastikkeita Aada vähän maisteli, mutta silti syötävää jäi reippaasti. Huomenna korkataan varmaan joku nutriOnen purkeista ja katsellaan mitä tapahtuu.

Monta rautaa tulessa

Tämä on taas tätä perus loman loppua, yhtäkkiä huomaa kuinka montaa asiaa on vielä tekemättä.

Itsellä oli suunnitelmissa kesän aikana saada valmiiksi:
- Monta pantaa Alille, valjaat Aadalle
- Alille kaksinkertainen fleecehaalari, huppari x 2, villapaita & viilennystakki
- Aadalle pari hyppyestettä, pujottelukepit ja rengas

Ja mitä näistä on tehty? No, yksi panta + hihna-setti ja toinen "talvipanta" sekä viilennystakki. Fleecehaalariin aloitin sentään kaavoja tekemään ja villapaitaan on langat ostettu.

Noh, nyt taas kun kesäloma on ohi enkä roiku joka päivä tallilla niin tuleekin ahkerammin tehtyä. Pantatarvikkeita tarvitsisi kyllä lisää tilata ja sopivan väristä resoria toiseen hupparikankaaseen. Kohta sitä taas huomaa miten on 10 projektia melkein valmiina ja aina tekisi mieli aloittaa joku toinen vielä lisäksi.

Alla vielä pari kuvaa eilen tehdystä pannasta eli "talvipannasta", iski illalla inspis vaikka tarvikkeita olikin vähän vähänlaisesti. D-lenkki on liian pieni ja solki vähän turhan klohmon näköinen, tilaan varmaan tuohon pk-ketjun ja vaihdan soljen pois. Panta on tarkoitettu jossain välissä valmistuvan hupparin kaveriksi.

Lahjattomat treenaa

Meillä on nyt koko kesä ollut agitreenejä vähän miten sattuu, ollaan suurimmaksi osaksi käyty omalla ajalla hallilla treenamassa - joko kouluttaja on ollut reissussa, on ollut liian kuuma tai itsellä on ollut menoa. Mynämäellä ollaan paikallisen seuran agitreeneissä ehditty käymään kerran, menee vähän tylsästi peräkkäin nimittäin TSAUn ohjattujen kanssa (MynsK keskiviikkoisin ja TSAU torstaisin).


Jäi nyt numerot pois, mutta vasemmalta puolelta lähtee rata: hyppy - hyppy - putki - hyppy - hyppy - putki.

Mynämäellä olisi kyllä viimeksi erinomainen treenirata meille, oli meinaan persjättö ja takaaleikkaus aiheena. Itsellä on ongelmana persjätössä että jostain syystä väännän aina valssin samaan syssyyn, tämä tapa vie tietysti aikaa huomattavasti enemmän. Persjättö tuli tuossa radassa siis putken kohdalle ja takaaleikkaus putken jälkeisten hyppyjen väliin. Asiaankuuluvasti väänsin tälläkin kertaa kolme ensimmäistä yritystä kera valssin, jalat ihan väkisin taipuivat! Heti kun sain valssin jätettyä pois, huomasin kuinka paljon paremmin ehdinkään paikalle eikä Ali menettänyt hermojaan kun käsky tuli heti putkesta ulos tullessa.

Ensin oli muutaman kerran vaan ihan ilman takaaleikkausta eikä viimeistä putkea. Vaikka pidettiinkin taukoa niin huomasi että Ali alkoi jo väsymään, ei enää irronnut kunnolla putken jälkeisen hypyn jälkeen ja korvat vähän lakkasivat toimimasta. Yksi onnistunut suoristus sieltä kuitenkin saatiin ja lopuksi Ali pääsi suorittamaan vielä yksittäisenä putken mihin kyllä kummasti löytyi edelleen virtaa (putki on sille jostain syystä se ihan ehdoton ykkönen).

Rata on kyllä meille ehdottoman hyödyllinen ja joskus omia aikojani treenatessa varmasti tulenkin sitä käyttämään. Ensi viikolla on toivon mukaan taas ohjatut treenit TSAUlla, tällä viikolla siellä on tulevien PM-kisojen talkoilut niin kovassa vauhdissa että jää treenit välistä.

Lintukoira hakee maalta ja ilmasta

Alin kanssa ollaan enempi vähempi aktiivisesti treenattu VERI juttuja, lähinnä kuntoa ja varmuutta kaukaakin vedestä hakemiseen sekä eripitusia/muotoisia jälkiä. Damin kanssa treenataan aina "virallisesti" eli tullaan ensin sivulle ja luvalla saa vasta lähteä hakemaan, tuodaan käteen asti eikä tapporavistella ja muilla leluilla saa sitten rieukkua. En tiedä onko se noiden lelujen eroa tajunnut vai onko se vaan jotain minun pieniä aivopierujani.

Viimeviikko oltiin Alin kanssa vähän liikenteessä eli partioleirillä. Vähän jännitti aluksi osaako se ollaankaan rauhoittua ja nukkua teltassa, mutta se oli joka ilta niin loppuun riehutettu että tyytyväisenä käpertyi nukkumaan. Ajatus kaverikoiratoimintaan lähtemisestä sai vain vahvistusta kun näki kuinka nätisti Ali osasi olla lasten kanssa ei välittänyt vaikka iso lauma äännekeitä olentoja hyökkäsi rapsuttelemaan. Jokunen viikko sitten oltiin (partion toimesta taaskin) iltatorilla eikä poika sanonut mitään vaikka kaksi konttausikäistä poikaa tuki pienen koiran hyvinhyvin tarkkaan. Tutkimukseen joutuivat niin korvat, tassut, nenä kuin tuo hassusti heiluva häntäkin. Yhtään ei haitannut vaikka sai pari turhan rajua taputusta taikka kun tahmaiset sormet jäivät vähän viiksikarvoisin kiinni.




Aada perhana päätti kasvaa ulos valjaistaan mitkä sillä on pennusta asti olleet (alla kuvassa). Sillä on tässä kevään/kesän aikana selkä venahtanut ihan älyttämästi ja nyt noista valjaista onkin tuo maharemmin ja kaulalenkin välissä oleva hihna jäänyt lyhyeksi. Noh sainpahan hyvän syyn tilata Vänttiseltä ihanaiset vaaleanpunaiset nahkavaljaat :D

Askarteluja

Tulee nyt lyhyen ajan sisään varmaan muutama postaus kun on niin paljon asiaa ja kuvia, hetken voisi jopa sanoa blogia erittäin aktiiviseksi.

Edellisessä postauksessa mainitsin noista ompeluksista ja tämäpä nyt kertookin vain ja ainoastaan niistä.


Kuvassa etuallalla vaaleampi on panta, takana hihna käsilenkki.

Piti tulla ensin vaan agipannaksi koska olin varma että kuluttaa karvat pois, mutta nyt se onkin ollut jokaisella lenkillä kaulassa kun karvat pysyivätkin tallessa.



Tarranauhaa pidennetty, kuvassa römpsöttää vielä rumasti.

Viilennystakki, lievästi inspiroiduin Heidin (Monsterosa-kennel) takeista ja niimpä Alinkin oli pakko saada samanlainen. Heidin takit on kyllä huomattavan paljon siistimpiä, mutta sotkuinen olemus tuo vähän miehistä uskottavuutta. Rock-hengen vuoksi selästä löytyy Stam1nan sipihammas-logo.



Ja lopuksi vielä Aadan kiipeilypuu vanhempien luona. Jalusta on eteismatolla päälystettyä vaneria, jalka on täyttä puuta ja päällä huimat 3e maksanut rottinkikori. Jalassa on kaksi kukkapöytänä toiminutta tukkia jotka on puutapeilla yhdistetty ja päälle pyöritetty sisalköyttä. Puu on minun suunnittelemani, isä siitä suurimman osan rakensi kun ei osaa näppejään pitää erossa.

Lintutreeniä

Alin 5. jälki. Alussa n. 15 sekuntia jotain ihme sähellystä.Muuten seuraa jälkeä täydellisesti, paitsi lopussa tekee jonkun ihme kierroksen oikealle ja kävelee metrin verran damin ohi vaikka nuuskiikin sitä ensin.

Alin kanssa ollaan tässä nyt treenailtu ahkerasti linnun jäljestystä kun saatin tuo hajuste postista. Toiveena olisi joskus tulevaisuudessa saada Ali jäljelle ilman hihnaa, mutta ainakin vielä se vetää niin into piukeena että hihna on pakko olla. Huolimattomusvirhetä tuleekin juuri sen kauhean vauhdin vuoksi, mutta se nyt tietenkin annettakoon anteeksi vielä näin alussa. Pisin jälki on tällä hetkellä ollut 30m, yhdellä suorakulmakäännöksellä sekä lopussa loiva s-kurvi. Hienosti Ali jaksaa pidempääkin jälkeä jo tehdä ja nenäänsä käyttää todella mukavasti. Ensimmäisellä jäljellä jätin sitten matkan varrelle kinkkua palkaksi, mutta jätkä ei edes huomannut niitä kun paineli vaan nenä maassa ohi. Nykyään meillä onkin palkkana ihan vasta lopussa kumikana taskusta.

Eilen illalla iski taas joku uskomaton ompelufiilis ja sen seurauksena syntyikin Alille uusi panta ja hihna. Tänään kangaskaupasta tarttui mukaan vielä froteeta viilennysloimea varten. Tai siis yhden tuossa jo askartelinkin, mutta se on vaaleanpunainen eikä todellakaan mikään siisti (vanhasta pyyhkeestä pikapikaa pahimpaan hätään väsätty). Aadallekkin pitäisi uudet valjaat tehdä, ei vaan tahdo mistään löytyä riittävän kapeaa nailonnauhaa, saatika sitten riittävän pieniä lukkoja.

Askarteluista kuvia ja vähän tarkempaa selitystä seuraavaan postaukseen.

Treenitaskunkin tilasin kaiken hössötyksen keskellä, hintaa tuli 29e (nojoo okei, äitsykkeli sen lupasi maksaa :D). Ilo-Willalta musta tasku jossa takana valkoisella painatettuna brassin profiilikuva sekä teksti brazilian terrier.

Kesäkesäkesäkesä

Melkein kuukausi viimeisestä blogikirjoituksesta, hups...

Kesälomaa nyt ollaan tosiaan vietetty vanhempien luona Ruskolla melkein jatkuvasti. Täällä on uimapaikka ihan vieressä, tallille 5km, agilityyn menee autolla 15 min ja muutenkin lenkkimaastoja vähän paremmissa määrin.

Uimista ollaan nyt melkein päivittäin harrastettu, yhä enemmän ja innostun ajatuksesta mennä joskus vielä vesiriistakokeeseen Alin kanssa. Lintuja tuntuu vaan kovin huonosti löytyvän, siispä tällä hetkellä treenataan vaan ihan dummyjen kanssa. Vesilintuhajustetta olisi kyllä tarkoitus ostaa, saa sitä sitten laitettua noihin dummyihin ja vähän katsottua miten toimii jäljellä. Vesiriistakokeessa on tosiaan kolme aluetta: haku tyhjästä vedestä, linnun haku kaislikosta (tässä testataan myös laukaisuvarmuus) sekä jälki (=haavakon etsiminen). Paljonhan meillä vielä treeniä on että kisavalmiudessa ollaan, mutta kyllä me vielä joskus!

Agilityä treenaillaan edelleen, Ali on taas toiminut ihan älyttömän hyvin eikä edes ottanut itseensä vaikka kaatosateessa käytiin vähän ohjauskuvoita treenaamassa. Hulluna tässä vielä suunnittelen lähteväni mölleihin ensi tiistaina, vieras paikka ja kuvien perusteella ei aitoja, saa nyt nähdä :D Noh, huomenna ohjatut treenit ja lauantaina tai sunnuntaina käydään sitten omalla ajalla treenamassa, treenien perusteella sitten katsotaan lähdetäänkö kisoihin. Kepit sain tökittyä vanhempien takapihalle ja "minipuomi" eli siis kontaktitreenijuttunen on siellä myös. Pressusta/kankaasta tarvitsisi vielä joku pussin kaltainen rakentaa, Alilla on jostain kumman syystä alkanut tökkimään pussiin meno.

Punnitsin Alin muuten tänään, 11,5kg O.O

Roturace 2011

© J. Paronen

Käväistiin viime viikonloppuna Hyvinkäällä vähän vieheen perässä pinkomassa ja muita brasseja samalla moikkaamassa. Tiimin nimi oli Brazilian Thieves and Copdog, koirista muut juoksi raidallisissa vangin puvuissa ja Alilla oli sitten tumman sininen kauluspaita ja sheriffin tähti (mikä tosin lensi kesken juoksun pois). Ja koska koko porukka oli ylikasvaneita juostiin medeissä, kolme muuta brassijoukuetta olivat sunnuntaina mineissä.

Joukkueista olimme sijalla 13, ajalla 17,51. Alin aika oli 8,71, Nekku 9,80, Rico 8,80 ja Coma 7,69 (Coman sijoitus yksilökisassa 15/128!).

Sunnuntaina oli pienten brassien vuoro:
Team Monsterosa, 27,04
Nurkkalan Rakit, 17,53
Omat lehmät ojassa, 16,78 (<- Pronssisija!)


Hauskaa oli vaikka Alilta korvat paloikin. Koira oli ihan raato päivän lopuksi, jäi yöunet niin lyhyiksi. Nukahti jopa keskelle parkkipaikkaa kun käväistiin pehmikset hakemassa ja bussipysäkillä nukkui vaikka autoja pörräsi jatkuvasti ohi.

"Tää on vissiin niitä käyttöpuolen brasseja?"

Otsikko on suora lainaus eräältä koirapuistolaiselta kenet tapasimme Alin kanssa viime viikolla. Täti itse kertoi henkeen ja vereen olevansa koiraihminen, mutta harmitteli kovasti kuinka hän omisti cavalierin kun sen kanssa ei voi harrastaa muuta kuin näyttelyitä. Ihmeissäni tietysti kyselin että onko koiralla sairauksia tmv mikä harrastamisen estää. Ei ollut, vanhemmat ovat vain puhtaita näyttelykoiria niin koiran kanssa on kuulemma turha harrastaa mitään muuta koska siltä ei löydy kiinnostusta työskennellä. Tässä välissä juteltiin pitkästi siitä kuinka hienosti hänen koiransa oli näyttelyissä pärjännyt, ulkomaita myöten, samoin koko suku tuntui olevan yhtä valiota. Juttu siirtyi siinä sitten Aliin ja sen näyttelymenestykseen ja voi sitä ihmetykseen määrä kun mainitsin että Ali on leikattu. "Sehän on niin hieno ja lihaksikas, varmasti saisi hienoja pentuja", onhan se joo toki kivan näköinen, mitä nyt häntämutkaa ja pientäpurentavikaa löytyy eikä mitään terveystutkimuksia sen suuremmin ole tehty (=ties mitä kremppaa siitä vielä löytyy).

Kerroin siinä kuinka tuo kuitenkin on pallittomuudestaan huolimatta mitä mainioin harrastuskoira, käydään kuitenkin mätsäreissä, agilityssä ja tokossa, paimennuksesta haaveillaan ja luonnetesteihin sekä muihin kokeisiin ollaan menossa. Harrastukset luoteltuani tuli sitten kysymys "Tää on vissiin niitä käyttöpuolen brasseja?"-kysymys. Suoraan sanottu hämmennyin kysymyksestä, henkilö itse kun ei vielä kaiken lisäksi tuntunut millään tajuavan että kaikkia rotuja ei ole jaoteltu käyttis vs. näyttis menetelmällä, brasseissa etenkin kun voi pärjätä niin käyttö kuin näyttöpuolellakin. Puolisen tuntia tästä asiasta väänneettiin, ei tahtonut millään ymmärtää miksi harrastan koiran kanssa tavoitteellisesti kun siitä ei kuitenkaan mitään hyötyä jalostuksessa ole.

Lopulta päästiin jotakuinkin yhteisymmärykseen siitä koirien kanssa voi harrastaa, olkoot ne sitten käyttö tai näyttöjuttuja. Sain tädin jopa vähän innostumaan agilitystä ;)

Äergh.

Oltiin lauantaina treenaamassa hallilla asti kun oli niin nätti ilma ja äitsykkeli ystävällisesti kyydits meidät paikalla. Alusta asti Ali oli kovin levottoman oloinen, ei millään meinannut keskittyä asiaan. Leikittiin siinä aluksi jonkun aikaa etä koira taas vähän syttyi ennen kuin alettiin hyppelöimään. Rakensin varsin yksinkertaisen radan säästääkseni molempien hermoja, muutama hyppy, putki, puomi ja a (putki ja kontaktit Alin mielestä ihan parhaita). Ja voe perseensuti. Palkkailin ensin paikalla olosta, mikä ei meinannut taas yhtään sujua, jatkuvasti vaelteli katse jossain eikä millään meinannut peppu pysyä maassa. Lähdettiin siinä sitten suorittaamaan, aluksi meni ihan ok, mutta sitten lähti taas vaeltelemaan. Millään ei meinannut luokse tulla, ei välittänyt vaikka lähdin pois juoksemaan, haistatti vaan pitkät ja imuroi olemattomia kentän pinnalta. Välillä meni ihan suht hyvin, mutta heti kun suoritus loppui ja palkka olisi tullut ei koiraa kiinnostanut.

Otettiin takaakiertoja, mitkä on Alin mielestä olleet ennen ihan superkiva juttu ja sen on voinut lähettää vaikka kuinka kaukaa kiertämään, mutta nyt jouduin kädellä ohjaamaan. Oli mukamas ihan pallo hukassa, korvat lukossa. Tuherrettiin siinä sitten keppejä vispaamalla että sain edes jostain palkata kunnolla. Vaihdettiin lopuksi toiselle kentälle (oltiin siis ulkona,kaki kenttää + halli) kun pihalla ei ketään ollut vaikka hallissa joku koulutusjuttu ilmeisesti olikin. Otettiin haasteeksi keinu, este minkä kolahdus on saanut Alin jo ihan kusi sukkaan. Mutta eipä mitiä! Siinä se väänsi keinua kuin vanha tekijä, aluksi otettiin muutaman kerran hihnalla, lopuksi vielä ilman hihnaa. Vapaasti sai keinu laskeutua ja kolahtaa, herra nököttää kyydissä kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Ja sitten tapahtui se mitä sain silmät päästäni hävetä, en varmaan enää ikinä kehtaa mennä hallille. Meineilin että lopuksi olisi kiva ottaa iloinen luoksetulo ja leikkihetki siihen loppuun, Ali oli toista mieltä. Otin koiran perusasentoon ja jäin sen paikoilleen, ehdin varmaan viitisen metriä kävellä kun kuuluu suhahdus pienen brasilialaisen kiihdyttäessä täyteen nopeuteensa. Karmean haukun saattelemana se säntää nurkan taakse, onneksi piti niin pahaa ääntä että toisen koiran omistaja huomasi ajoissa, nappasi koiran syliin ja kirosi Alin pois. Nojoo, siis eihän Ali agressiivisella mielellä lähtenyt, vahtihaukku sillä päällä oli, jos olisi perille päässyt niin olisi vaan käynyt nuuskuttamassa/pyytämässä leikkiin. Minä en edes koko tapahtumaa juurikaan ehtinyt tajuamaan, eikä kyllä vissiin Alikaan. Tuli niin mielinkielin, korvat kurtussa ja pää painuneena takaisin, vissiin jätkä tajusi itsekkin että nyt tuli huonosti tehtyä (vaikka minä en edes Alille kiukunnut). Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tuollaista tekee, minä en edes anteeksi päässyt pyytämään kun olivat jo poistuneet paikalta (enkä siis edes tiedä minkä näköinen henkilö oli).

Aiheesta kolmanteen, Aadalta alkaa ihottuma olla jo hyvin parantunut. Leuasta puuttuu vähän karvoja, pepussa on jo nukka kasvanut ihan hyvin. Ruvet on poistuneet eikä neiti enää rapsuttele itseään. Zooplussan pakettikin tuli, uusi vessa hyväksyttin saman tien käyttöön vaikka heiluriovea siinä en pidä. Ei mahdu kissan pieneen päähän heilurilogiikka, se on tottunut aina avaamaan kaikki ovet tassulla vetämällä, ei yhtään ymmärrä että ovi toimii molempiin suuntiin.

Kissanpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Aadis pienoinen otti taas itseensä matolääkkeestä, alkaa vähän jo merkit loppumaan apteekista. Ihan naperona madotin kaksi perkkäistä kertaa putkeen Axilurilla, eka kerta meni hyvin, muta toisella kertaa raukka oksensi puolisen tuntia lääkkeen annon jälkeen ja vielä koko seuraavan yön. Vaidoin sitten Mirrixiin kun meinalin että olisi vähän miedompaa. Eipä muutosta, taas tuli oksu jos toinen. Viimeisimpänä kokeiluna oli sitten Flubenol, mistä syntyi vähän oudompi reaktio. Heitti meinaan karmean kutinan kisulle, nyt on leuka + kaulan alunen ruvella, samoin oikeassa kankussa on kalju ja vähän ruvella oleva läiskä. Kahtena päivänä ehdin madottaa (kolmena kuulusi), kunnes oli sitten yön aikana ilmestynyt kitiseviä pahkuroita koko kissa täyteen. En sitä nyt tietenkään varmana tiedä että olisiko jotain sopimatonta syönyt ja siitä pahkurat, mutta jätin suosiolla kolmannen annoksen antamatta.

Zooplussasta pitäisi taas kohta uusi tilaus tulla, 2kg Applawsin lohi/kanaruokaa (vanhaakin kyllä hiukan jäljellä) ja 24 x 90g Porta 21 kanatölkkiä sekä uusi vessa. Toivottavasti kelpaa ruoat, jos saisi tuonkin pikku tirriäisin vielä vähän kasvamaan. Vessan ostin kun halvalla sain, katollinen versio vielä niin jos jättäisi Ali nuo kikkareet syömättä. Katollinen vessa pitää myös hajuja toivon mukaan vähän paremmin sisällään.

Leikkauskin olisi Aadala ajankohtainen, saas nähdä koska kukkaro antaa periksi. Vielä onneksi on kiimat olleet helppoja, päivä-pari kestänyt mouruamista ja kolmet kiimat on nyt olleet, ikää löytyy 11kk 1vk. Yöksi on aina kiimojen aikana rauhoittunut (onneksi) ja syönyt ja juonut ihan normaalista. Alille se ihteään koettaa tyrkyttää, mutta eihän se nyt mitään ymmärrä. Hirveän leikkisä tosta kyllä tulee aina kiimassa ollessaan, tekee myös mielellään kiellettyjä asioita kuten liikkuvien jalkojen kimppuun hyökkimistä sekä sohvan alta kynsimistä.

Reeniä reeniä

Pahainen toko-innostus ei ota laantuakseen, ilmoitin meidät alo-alkeiskurssille koirakoulu Silkkitassuun. Kurssi alkaa tänään eli 10.5. ja kestää 4 x 45min, jännäkakka housuissa täällä istun kun en yhtään tiedä millaisia koirakoita on kurssille tulossa taikka miten Ali käyttäytyy.

Kurssin sisältö, nettisivuilta kopioitu:
"Paikkamakuun alkuopettelu ja sen hionta pidemmälle, katsekontakti,
seuraamisen ja perusasennon alkeet ja sen hionta pidemmälle,
luoksepäästävyys, seuraaminen, jossa myös pysähdykset, jättöliikkeistä maahanmenon alkeet,
luoksetulo, jättöliikkeistä seisomisen alkeet,
seuraamisessa nopeuden vaihtelut, hypyn alkeet.

Taitavempien koirien kanssa lähdetään heidän tasonsa mukaisesti samoja harjoituksia tekemään."

Perusasento meillä sujuu jo erittäin hyvin, kiepsahtaa kivan vikkelästi oikeaan kohtaa, naksun kanssa homma nopeutui selvästi. Seuraamista ollaan imuttamalla treenattu nyt ihan pari kertaa, lähinnä siis sivulle - muutama askel - istu eli siis sitä että peppu laskee heti kun pysähdytään. Paikallamakaaminen sujuu vähän alusta riippuen että mennäänkö maahan vai ei. Häiriötä Ali sietää myös todella huonosti, pihalla saadan olla niin kauan rauhassa treenatan kun ei mitään autoja erikoisempaa ole.

Ensiviikolla alkaa Mynämäellä agilityn alkeisjatkokurssi joka on siis maanantaisin seuraavat viisi viikkoa, torstaisin on sitten ihan perus pienryhmä TSAUlla.

Temppuilua

Joku ihmeen "opetampas koiralle turhia juttuja"-kausi taas menossa minulla, koko ajan mietin mitäs temppuja keksisi ja miten ne opettaisi. Tällä hetkellä meillä on projetina "väli" eli jalkojen väliin istumaan meneminen takakautta, silmiini napittaen. Ollaan jo niinkin pitkälle päästy että käsi tarvitsee enää laittaa jalkojen eteen (eli siis siihen kohtaan mihin koiran enän pitäisi tulla) ja sanoa väli niin Ali tulee ja istuu automaattisesti. Alussa siis jouduin sen vetämään pitkän matkan päästä kädellä ja ohjaaman istumaan.

Aloitettiin myös Petsiessä pyörivän Temppuringin innostamana ringin uusimman tempun harjoittelu eli esineen kaataminen. Kohteena meillä on kolme päällekkäin teipattua coca cola tölkkiä ja nenällä kaadetaan, toiveena että loppuvaiheessa myös yhden tölkin kaataminen onnistuisi hyvin. Nyt Ali osaa jo tökätä pinoa nenällä, enää pitäisi voimaa saada tönäisyyn niin onnistuu.

Oltiin aamupäivällä myös vähän "tokoa" treenaamassa pihalla, täällä kun on niin rauhallista ettei häiriötä juuri synny. Treenattiin luoksetuloa (suoraan sivulle), paikalla makuuta ja vähän seuraamistakin. Yksi ohikulkeva koirakin saatiin häiriöksi meille paikalla makuuseen. Kaksi kertaa ihan alussa jouduin sen uudelleen käskemään maahan, mutta loppuksi se makasi todela pitkään vaikkakin tuijotti koiraa tiukasti. Koira siis käveli kaksi kertaa meidän ohi, kävi tien päässä kääntymässä ja takaisin, yhteensä n. 2 minuuttia tuli paikalla oloa. No joo, olkootkin että seisoin Alin hihnan päällä ihan oman mielenterveyteni vuoksi :D

Taas kuulumisia näin yhdessä kasassa

Jäi sitten kirjoittaminen kokonaan viime viikolla, hyvä minä.

Zooplussalta tuli maanantaina tilaus vihdoin ja viimein, 2kg Applaws kanaruokaa & kana-lajitelma Aadalle ja naksutin Alille. Ruokapostaus tulossa vielä erikseen kun saan kuvattua kaikki lajitelman purnukat.

Naksuttimeen Ali ehdollistui todella helposti ja ollaankin sitä käytetty nyt jatkuvasti treenatessa. Agilityssa saatin kotiläksyssi treenata käsien seuraamista ja katsekontaksia (paljon), meni taas ihan persiilleen viime treenit.

Tiistaina käytiin ensimmäisen kerran Mynämäen seudun koirakerhon arkitokotreeneissä, ihan asiallisesti osasi Ali olla, kuunteli jopa toisinaan. 9.5. on samaisen seuran agilityn alkeisjatkokurssin teoriakerta, 16. päivä sitten päästään ihan käytännössä riekkumaan.

Mätsäreissä käytiin ensin 19.4. Peltolassa, sininen nauha saatiin, Alilla oli aikas... hmm... lennokkat askeleet. Oli vähän viileä päivä ja paikka vielä varjoinen, loppui hermo ihan tyystin ja perseile kehän ulkopuolellakin. Yhtään ei olisi malttanut seistä taikka ravata. Toiset mätsärit oli taas Kupittaalla 27.4., lämmin päivä eikä tuulikaan osunut paikalle, heti näkyi koiran käytöksessä. Rauhassa jaksoi makoilla ja paistatella auringossa kun odotettiin vuoroamme, kehässä seisoi todella mallikkaasti ja vaikka pöytä oli pieni ja kiikkerä sai tuomari rauhassa kopeloida ja katsoa hampaat. Punainen nauha saatiin ja vaikkei jatkoon päästykkään kävin silti ostamassa possun korvia pussillisen, niin upeasti jaksoi taas käyttäytyä.

Saha on edelleen hankkimatta eli melkein kaikki lihat syömättä, yhdestä kimpaleesta jaksoin siivun leikata, ei vaan nuo ikean leipäveitset vissiin ihan siihen hommaan ole suunniteltu. Lohiöljyä on nyt syötetty reilu kolmea viikkoa ja hyvin näkyy vaikutus jo, turkki on paremmassa kunnossa ja polkuanturat pehmenneet mukavasti.

Aadan siirtäminen kokonaan BARF-ruokintaan houkuttaisi, ainoa vaan on että pitäisi keksiä miten saan kissan syömään niitä lihoja. Nuita Applawsiin kanaruokia on nyt syönyt, mutta muita lihoja tuntuu olevan ihan turha kuvitella tuon nautiskelevan.

Viikonlopun uutiset

Lauantai meni iloisesti ktivointikurssilla ja sunnuntaina käväistiin Laitilassa mätsäreissä sekä hakemassa hamsteri eli Hamilton Haltiakorvainen kotiin.

Aloin perjantaina purkaa Alin jääkautta eli aloitin kieltämään ja kerran-pari kutsuin luokseni ja rapsutin sen aikaa kun minulle sopi. Perjatai ja lauantai meni vielä ihan hyvin, tänään aloitti taas rajojen kokeilemisen eli jääkausi jatkukoon.

16.4. Oivaltavaa oppimista-koulutus, Mynämäki
Sattuipa sopivasti mukava koulutus ihan lähelle. Kurssin sisältönä oli koiran oivaltava oppiminen, varsin väsyttävää aivatyöskentelyä koiralle siis. Kurssin aluksi ehdollistettiin koiralle tietyn sanan/äänen tarkoittaminen palkkiota. Naksutinhan meillä on jo postissa tulossa, mutta koska sitä ei nyt mukana ollut, otettiin käyttöön "jes" sana. Ali äkkäsi jutun todella nopeasti ja päästiinkin tekemään seuraava harjoitusta eli kuonolla kämmeneen tökkäämistä. Temppu jaettiin pieniin paloihin ja alussa koira sai palkkion edes vilkaistessaan käteen, näin se joutui ajattelemaan mistä nami tuli. Alista näki miten kovasti pienet aivot joutuivat työskentelemään, mutta alle kymmenessä minuutissa se hokasi mistä nami tulee. Seuraavana juttuna oli käden liikuttelu, eli kädellä ohjaamalla sen voisi ohjata esimerkiksi perusasentoon, nousemaan takajaloilleen tai pupu-asentoon. Käden nostaminen korkealle, sivuun sekä etäisyyden ottaminen sujui, mutta aina jos vähänkään koetin kättä liikuttaa Alin lähestyessä se istui ja jäi napittamaan minua.

Treeniä tietty jatketaan vielä kotona, saatiin hyviä vinkkejä ja ideoita kotiin. Koulutuksen lopuksi koko ryhmä pääsi vapaaksi kentälle, Ali painoi tietysti pää viidentenä jalkana ympäri kenttää. Koira oli ihan sippi kun kotiin päästiin, käveltyä kun tuli kuitenkin reilu 11km + vapaana juoksentelu ja kaiken huipuksi piti vielä vähän ajatellakkin.

17.4. Match show & Hamiltonin hakureissu, Laitila
Viime keskiviikkoisten mätsäreiden jälkeen lähdin vähän epäilevin mielin reissuun, mutta Ali kyllä yllätti ihan täysin. Se seistä tapitti todella mallikkaasti ja vaikka välillä peppu menikin maahan se nousi samantien ylös. Pöydällä oli melkein nätisti, tuomaria olisi pitänyt päästä pusuttamaan, mutta se tyhmä tahtoi vaan hampaat katsoa. Oltiin kahden muun koiran kanssa kehässä (kolme viimeistä koiraa) ja sininen nauha saatiin, sinisten nauhakehässä päästiinkin sitten kolmansiksi. Eli tuloksen pienten aikuisten SIN3, että oli hyvä fiilis kun oli niin mallikkaasti <3 Palkinnoksi tuli ruusuke, pokaali ja kassi missä oli royal caninin näytepusseja, kakkapusseja, teippiharja sekä vetolelu.

Samalla reissulla mukaan tuli, vihdoin ja viimein, Hamilton. Voi hyvänen aika että joku voikin olla niin herttainen, kovalla tohinalla alkoi heti pesän rakentaminen kun häkkiin pääsi. Kuvia tulossa ainakin Hamiltonista, hyvällä tuurilla myös tapahtumista.

Match show 13.4.

Käväistiin mätsäreissä Alin kanssa vaikka jääkausi olikin päällä. Yllättäen veti ihan tajuttomat ylikierrokset kun yhtäkkiä huomioinkin sen, aamulla jo kun pikaisesti treenattiin seisomista ja pöydällä oloa oli koira ihan innoissaan.

Kehään kun päästiin ja Alin pöydälle nostin niin huomasin sen pelkäävän tuomaria. Tästä käytöksestä olenkin ymmälläni ja huolissani toivon että on vaan ohimenevä vaihe, mutta täytyy nyt kuitenkin etsiä jotkut näyttelytreenit läheltä. Hampaat antoi katsoa ja muutenkin läpi käpläköidä, mutta seisoi ihan kurtussa häntä koipien välissä nojaten minuun. Säpsähteli joka kerta kun tuomari koski ja vielä sinisten ryhmäkehässäkin arkoi tuomaria vaikkei tullutkaan metriä lähemmäksi. Ryhmäkehässä olin kyllä ylpeä, ravasi kauniisti (no okei, kaksi superloikkaa tuli kun oli nakki kädessä) ja jaksoi seistä vaikka jouduttiinki todella kauan olemaan paikoillamme. Kylmä Alille kyllä tuli ja siitä piti sitten ilmoittaa kaikille pistämällä surkea ilme naamalla ja pitämällä tasaista ininää.

Sininen nauha siis tosiaan saatiin, musta kääpiö/keskari villis oli vastassa.

Sunnuntaina taas mätsärit, Laitilassa tällä kertaa. Olen jopa Alin ilmoittanut rotuesittelyyn, saas ny nähdä mitä tulee :D Samalla reissulla kotiutuu hamsteri herra Hamilton vihdoin ja viimein kasvattajaltaan.

Jääkausi jatkuu

Lähdin kissan ja koiran kera perjantaina illalla vanhempien luoksi viikonlopuksi evakkoon, naapureita ajatellen. Alin huomio haukkuminen on lisääntynyt todella paljon parin viime päivän aikana. Tänään aamulla isän tehdessä töitä tietokoneella se seisoi tuolin takana ja haukkui kymmenisen minuuttia niin kovaa kuin kurkusta lähti. Tallilla ollessa se tekii samaa minulle, haukkui ja tuijotti kunnes ääni alkoi jo vähän lähteä.

Ihmisten "vahtiminen" on myös huomattavasti vähentynyt, nyt jopa jää välillä pedille vaan makaa ja katsoo kuka sieltä tulee. Ennen tuli siis hyppien ja pomppien vastaan vaikka olisi käynyt vain välioven toisella puolella.

Huomion herättämisen se on tosiaan alkanut käyttää yhä kielletympiä asioita, kaksi kertaa pissannut sisälle, keittiössä vähän väliä käy tavoittelemassa pöydältä jotain ja kukkasten multia on vähän pyöriteltyä. Kerjäämisen se on myös aloittanut tai siis kun aiemmin vain istui pöydän vieressä niin nyt läpsii ja koetta tassun kanssa vetää kättä itseään kohti.

Myös edistymistä on kyllä huomattu :) Televisiossa näkyvä koiria/eläimiä se on aiemmin haukkunut, nyt haukahtaa enää pari kertaa, tujottaa ja jos en reagoi mitenkään niin menee öninää pitäen omalle pedille nukkumaan. Makoilee jo paljon enemmän omalla paikallaan, minun ollessa (edes nukkuessa!) ei tule sohvalle ollenkaan tai jos erehdyksessä tulee niin vähän kun liikahdan lähtee pois. Vielä kun saisi muillekkin ihmisille taottua päähän ettei sitä sohvalle päästetä, Ali meinaan käyttää sitten ihan jokaisen tilanteen hyväkseen.

Agitreenit, jääkausi & herkkuja Kennelrehun autosta

Sain vihdoin ja viimein tilattua Kennelrehun autosta tavaraa koska isäni pääsi auttamaan lihojen kyyditseisessä. Itselläni ei tosian ole kuin bussi, pyörä ja omat jalat kulkuvälineinä joten suuremman määrän raahaminen on hieman hankalaa ja lisäksi noista kun vähän hajua kumminkin lähtee niin voisin saada bussissa pahoja katseita. Tilasin nyt ensimmäisellä kerralla 5kg possu-nauta jauhelihaa, 5kg naudan potkaluita, 5kg hevosen luita & lohiöljyä 0,9kg pönikkä. Vanhempien vajasta täytyy käydä joku saha penkomassa että saan noita lihoja pienittyä ilman koko 600 gramman pötkilön sulattamista, Ali saa kuitenkin edelleen nappuloita niin lihamäärät jaa vielä suht pieniksi. Lihan maistuvuudesta en vielä tiedä, mutta löhiöljy meni hyvin alas, samoin yksi hevosen kylkiluu maistui erittäin hyvin. Hevosen luut olivat tosiaan tuollainen 5 kilon laatikko täynnä vähän mitä sattuu (lapaa, kylkiluita ja joitakin jalkojen luita ainakin tunnistin joukosta), osassa on jopa ihan kiitettävän paljon lihaa kiinni.

Illalla oli sitten agitreenit edessä, viimeviikolla ei treeneihin päästykkään ja omalla ajalla ei olla oltu treenamassa a) Mynämäeltä Lietoon etenkin bussilla on pitkä matka b) Saamaton olen, hallin avain on vieläkin hakematta. Treenamme kerran viikossa, torstaisin, Miia Tammiluodon vetämässä pienryhmässä TSAUn hallilla. Lumien sulaessa pitäisi myös Mynämäellä alkaa agi- ja tokotreenit paikallisen koirakerhon kentällä ja näihin olisi Alin kanssa myös tarkoitus osallistua.

Eiliset reenit tosiaan... Noh... Meillä on nyt maanantaista saakkaa ollut jääkausi Alilla päällä (siitä lisää alempana), kuitenkin sillä erolla rankimmasta että treeneissä meidän suositeltiin käyvän koska koiran pitäisi silloin juuri kuunnella paremmin koska saa huomiota. Ja paskat, selvästi huomasi etei jääkausi vielä ollut iskenyt sitten yhtään, siellä se viihotta menemään korvat lukittuna taas pisin hallia, jopa aikasempiin treenihin tuli huomattavaa takapakkia. Meillä on nyt pienryhmään siirtymisen myötä otettu Alin kiinni saamiseksi kosketusalusta, eli minä menen kyykkyyn, kutsun koiraa -> alusta maahan ja alustalle nami -> panta koiran päähän ja nyt namin saa ottaa. Tuo tekniikka on toiminut todella hyvin, paitsi eilen. Koeta siinä sitten olla hermostumatta kun koira on ensin vääntänyt tortut halliin ja sen lisäksi kaksi kertaa merkannut (ei ole kertaakaan aiemmin merkannut agilityn aikana) ja lisäksi lukitsee korvat ja painaa ympäri hallia kuin heikkopäinen, ei auttaneet namit, ei lelut, edes toiset koirat tai vieraat ihmiset ei kiinnostaneet. Ja kyllä, minä ulkoilutin sen ennen treenejä sekä kaksi kertaa niiden aikana.

Päätelmä: nyt saa ihan suosiolla jäädä treenaminen viikoksi-pariksi että saadan jääkausi suoritettua kunnolla loppuun. Lelut ja puruluut on kerätty pois, ainut mitä saa on joku luu, kongi tmv. minkä saa jos lähden pidemmäksi aikaa, mutta kotiin tullessa otan sen taas pois.

Ai miksi meillä on jääkausi? Ali on nyt ihan viime kuukausina aloittanut ärsyttäviä tapoja huomattavan määrän, esim. koiran tullessa vastaan se murisee ja nostaa niskavillat pystyyn (en tahdo että kehkeytyy ihan kunnon rähjäämiseksi), komentaessa sen on pakko saada sanoa viimeinen sana (esim. käytimme vanhempien luona käytimme pois lähettämistä eteiseen ja vaikka se sinne kipittikin niin sieltä aina kuului joku haukahdus, murahdus tmv. Muutenkin se kokeilee rajojaan vähän väliä, agiohjaajammekin totesi että kannattaa olla tarkkana ettei ala pompottelemaan, selviä merkkejä kun on jo nähtävissä. Otettaan nyt sitten ihan "rajulla kädellä" lähtö uuteen elämään, en tiedä toimiiko tämä, mutta eipä tässä kokeillessa nyt voi mitään menettääkään. Alin käytöksessä ei ole vielä näkynyt mitään sen suurempia merkkejä, ainoa mikä on selvästi huomattavasti on katsekontaktien yrittäminen. Välillä se myös selvästi tekee jotain kiellettyä (haukahtaa, hyppää pöydälle ym.) ja katsoo oikein että koska se huomaa.

Ehkäpä tämä vielä tästä iloksi muuttuu, koetan muistaa raportoida jääkauden kulusta tänne jokaisessa kirjoituksessa.

Uutta ilmettä

Uskalsimpas sittenkin tökätä kovalevyn tähän koneeseen kiinni, kauhiaa huuto piti, mutta päällä pysyi (kone siis tosiaan ajalta ennen kiinalaisten kivisotaa).

Nyt on taustakuva (mikä luultavasti näyttää tyhmältä isolla näytöllä), elukoista pikkukuvat sekä kunnon otsikko. Otsikkoon jätin tulevalle hamsterille tilaa, siksi on vielä hieman toispuolinen.

Jostain se on pakko aloittaa

TB Clubin innostamana sain vihdoin ja viimein otettua itseäni niskasta kiinni ja -tadaa- syntyi blogi! Blogin ulkoasu voi näin alkuseltaan olla vähän karu ja nihkeästi kuvilla varustettu, mutta heti jahka saan oman koneen (lainaläppäri käytössä tällä hetkellä) ja löydän muuttolaatikosta kameran laturin niin asiat taas piristyvät.

Päivityksistä en sitten tiedä kuinka usein muistan tänne kirjoittaa, mätsäreistä/näyttelyistä ja treeneistä koetan tänne rupatella, samoin mahdollisista hiiripoikueista ja muiden jyrsijöisen elämästä. Harrastuksistani saattaa joskus jotain pientä juttua tulla, lähinnä kuvapainotteisia varmasti koska valokuvaus on lähellä sydäntä.

Pääosaa blogissa näyttelee brasilianterrieri Ali sekä maatiaiskissa Aada, pienemässä osassa lauma hiiriä, muutama gerbiili ja kaksi tiikerikotiloa. Eikä tietenkään sovi unohtaa taloon lähiaikoina muuttavaa hamsteria.

Olen itse 18-vuotias tyttö, asun tällä hetkellä Mynämäellä, mutta siitä en sitten tiedä että kuinka kauan. Elämän on tällä hetkellä vähän pahemman kerran auki, haaveissa olisi aloittaa opiskelut eläintenhoitajaksi oppisopimuskoulutuksella.

Alista ja Aadasta ei-niin-uudet kuvat, yhtä luttanoilta ne näyttää silti edelleen.


Kuvassa Ali n. 9kk, kuva viime kesältä tallilta.


Aada vähän vajaa 13 vko, ensimmäinen ilta kotona.