perjantai 8. huhtikuuta 2011

Agitreenit, jääkausi & herkkuja Kennelrehun autosta

Sain vihdoin ja viimein tilattua Kennelrehun autosta tavaraa koska isäni pääsi auttamaan lihojen kyyditseisessä. Itselläni ei tosian ole kuin bussi, pyörä ja omat jalat kulkuvälineinä joten suuremman määrän raahaminen on hieman hankalaa ja lisäksi noista kun vähän hajua kumminkin lähtee niin voisin saada bussissa pahoja katseita. Tilasin nyt ensimmäisellä kerralla 5kg possu-nauta jauhelihaa, 5kg naudan potkaluita, 5kg hevosen luita & lohiöljyä 0,9kg pönikkä. Vanhempien vajasta täytyy käydä joku saha penkomassa että saan noita lihoja pienittyä ilman koko 600 gramman pötkilön sulattamista, Ali saa kuitenkin edelleen nappuloita niin lihamäärät jaa vielä suht pieniksi. Lihan maistuvuudesta en vielä tiedä, mutta löhiöljy meni hyvin alas, samoin yksi hevosen kylkiluu maistui erittäin hyvin. Hevosen luut olivat tosiaan tuollainen 5 kilon laatikko täynnä vähän mitä sattuu (lapaa, kylkiluita ja joitakin jalkojen luita ainakin tunnistin joukosta), osassa on jopa ihan kiitettävän paljon lihaa kiinni.

Illalla oli sitten agitreenit edessä, viimeviikolla ei treeneihin päästykkään ja omalla ajalla ei olla oltu treenamassa a) Mynämäeltä Lietoon etenkin bussilla on pitkä matka b) Saamaton olen, hallin avain on vieläkin hakematta. Treenamme kerran viikossa, torstaisin, Miia Tammiluodon vetämässä pienryhmässä TSAUn hallilla. Lumien sulaessa pitäisi myös Mynämäellä alkaa agi- ja tokotreenit paikallisen koirakerhon kentällä ja näihin olisi Alin kanssa myös tarkoitus osallistua.

Eiliset reenit tosiaan... Noh... Meillä on nyt maanantaista saakkaa ollut jääkausi Alilla päällä (siitä lisää alempana), kuitenkin sillä erolla rankimmasta että treeneissä meidän suositeltiin käyvän koska koiran pitäisi silloin juuri kuunnella paremmin koska saa huomiota. Ja paskat, selvästi huomasi etei jääkausi vielä ollut iskenyt sitten yhtään, siellä se viihotta menemään korvat lukittuna taas pisin hallia, jopa aikasempiin treenihin tuli huomattavaa takapakkia. Meillä on nyt pienryhmään siirtymisen myötä otettu Alin kiinni saamiseksi kosketusalusta, eli minä menen kyykkyyn, kutsun koiraa -> alusta maahan ja alustalle nami -> panta koiran päähän ja nyt namin saa ottaa. Tuo tekniikka on toiminut todella hyvin, paitsi eilen. Koeta siinä sitten olla hermostumatta kun koira on ensin vääntänyt tortut halliin ja sen lisäksi kaksi kertaa merkannut (ei ole kertaakaan aiemmin merkannut agilityn aikana) ja lisäksi lukitsee korvat ja painaa ympäri hallia kuin heikkopäinen, ei auttaneet namit, ei lelut, edes toiset koirat tai vieraat ihmiset ei kiinnostaneet. Ja kyllä, minä ulkoilutin sen ennen treenejä sekä kaksi kertaa niiden aikana.

Päätelmä: nyt saa ihan suosiolla jäädä treenaminen viikoksi-pariksi että saadan jääkausi suoritettua kunnolla loppuun. Lelut ja puruluut on kerätty pois, ainut mitä saa on joku luu, kongi tmv. minkä saa jos lähden pidemmäksi aikaa, mutta kotiin tullessa otan sen taas pois.

Ai miksi meillä on jääkausi? Ali on nyt ihan viime kuukausina aloittanut ärsyttäviä tapoja huomattavan määrän, esim. koiran tullessa vastaan se murisee ja nostaa niskavillat pystyyn (en tahdo että kehkeytyy ihan kunnon rähjäämiseksi), komentaessa sen on pakko saada sanoa viimeinen sana (esim. käytimme vanhempien luona käytimme pois lähettämistä eteiseen ja vaikka se sinne kipittikin niin sieltä aina kuului joku haukahdus, murahdus tmv. Muutenkin se kokeilee rajojaan vähän väliä, agiohjaajammekin totesi että kannattaa olla tarkkana ettei ala pompottelemaan, selviä merkkejä kun on jo nähtävissä. Otettaan nyt sitten ihan "rajulla kädellä" lähtö uuteen elämään, en tiedä toimiiko tämä, mutta eipä tässä kokeillessa nyt voi mitään menettääkään. Alin käytöksessä ei ole vielä näkynyt mitään sen suurempia merkkejä, ainoa mikä on selvästi huomattavasti on katsekontaktien yrittäminen. Välillä se myös selvästi tekee jotain kiellettyä (haukahtaa, hyppää pöydälle ym.) ja katsoo oikein että koska se huomaa.

Ehkäpä tämä vielä tästä iloksi muuttuu, koetan muistaa raportoida jääkauden kulusta tänne jokaisessa kirjoituksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti