Jäi sitten kirjoittaminen kokonaan viime viikolla, hyvä minä.
Zooplussalta tuli maanantaina tilaus vihdoin ja viimein, 2kg Applaws kanaruokaa & kana-lajitelma Aadalle ja naksutin Alille. Ruokapostaus tulossa vielä erikseen kun saan kuvattua kaikki lajitelman purnukat.
Naksuttimeen Ali ehdollistui todella helposti ja ollaankin sitä käytetty nyt jatkuvasti treenatessa. Agilityssa saatin kotiläksyssi treenata käsien seuraamista ja katsekontaksia (paljon), meni taas ihan persiilleen viime treenit.
Tiistaina käytiin ensimmäisen kerran Mynämäen seudun koirakerhon arkitokotreeneissä, ihan asiallisesti osasi Ali olla, kuunteli jopa toisinaan. 9.5. on samaisen seuran agilityn alkeisjatkokurssin teoriakerta, 16. päivä sitten päästään ihan käytännössä riekkumaan.
Mätsäreissä käytiin ensin 19.4. Peltolassa, sininen nauha saatiin, Alilla oli aikas... hmm... lennokkat askeleet. Oli vähän viileä päivä ja paikka vielä varjoinen, loppui hermo ihan tyystin ja perseile kehän ulkopuolellakin. Yhtään ei olisi malttanut seistä taikka ravata. Toiset mätsärit oli taas Kupittaalla 27.4., lämmin päivä eikä tuulikaan osunut paikalle, heti näkyi koiran käytöksessä. Rauhassa jaksoi makoilla ja paistatella auringossa kun odotettiin vuoroamme, kehässä seisoi todella mallikkaasti ja vaikka pöytä oli pieni ja kiikkerä sai tuomari rauhassa kopeloida ja katsoa hampaat. Punainen nauha saatiin ja vaikkei jatkoon päästykkään kävin silti ostamassa possun korvia pussillisen, niin upeasti jaksoi taas käyttäytyä.
Saha on edelleen hankkimatta eli melkein kaikki lihat syömättä, yhdestä kimpaleesta jaksoin siivun leikata, ei vaan nuo ikean leipäveitset vissiin ihan siihen hommaan ole suunniteltu. Lohiöljyä on nyt syötetty reilu kolmea viikkoa ja hyvin näkyy vaikutus jo, turkki on paremmassa kunnossa ja polkuanturat pehmenneet mukavasti.
Aadan siirtäminen kokonaan BARF-ruokintaan houkuttaisi, ainoa vaan on että pitäisi keksiä miten saan kissan syömään niitä lihoja. Nuita Applawsiin kanaruokia on nyt syönyt, mutta muita lihoja tuntuu olevan ihan turha kuvitella tuon nautiskelevan.
lauantai 30. huhtikuuta 2011
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Viikonlopun uutiset
Lauantai meni iloisesti ktivointikurssilla ja sunnuntaina käväistiin Laitilassa mätsäreissä sekä hakemassa hamsteri eli Hamilton Haltiakorvainen kotiin.
Aloin perjantaina purkaa Alin jääkautta eli aloitin kieltämään ja kerran-pari kutsuin luokseni ja rapsutin sen aikaa kun minulle sopi. Perjatai ja lauantai meni vielä ihan hyvin, tänään aloitti taas rajojen kokeilemisen eli jääkausi jatkukoon.
16.4. Oivaltavaa oppimista-koulutus, Mynämäki
Sattuipa sopivasti mukava koulutus ihan lähelle. Kurssin sisältönä oli koiran oivaltava oppiminen, varsin väsyttävää aivatyöskentelyä koiralle siis. Kurssin aluksi ehdollistettiin koiralle tietyn sanan/äänen tarkoittaminen palkkiota. Naksutinhan meillä on jo postissa tulossa, mutta koska sitä ei nyt mukana ollut, otettiin käyttöön "jes" sana. Ali äkkäsi jutun todella nopeasti ja päästiinkin tekemään seuraava harjoitusta eli kuonolla kämmeneen tökkäämistä. Temppu jaettiin pieniin paloihin ja alussa koira sai palkkion edes vilkaistessaan käteen, näin se joutui ajattelemaan mistä nami tuli. Alista näki miten kovasti pienet aivot joutuivat työskentelemään, mutta alle kymmenessä minuutissa se hokasi mistä nami tulee. Seuraavana juttuna oli käden liikuttelu, eli kädellä ohjaamalla sen voisi ohjata esimerkiksi perusasentoon, nousemaan takajaloilleen tai pupu-asentoon. Käden nostaminen korkealle, sivuun sekä etäisyyden ottaminen sujui, mutta aina jos vähänkään koetin kättä liikuttaa Alin lähestyessä se istui ja jäi napittamaan minua.
Treeniä tietty jatketaan vielä kotona, saatiin hyviä vinkkejä ja ideoita kotiin. Koulutuksen lopuksi koko ryhmä pääsi vapaaksi kentälle, Ali painoi tietysti pää viidentenä jalkana ympäri kenttää. Koira oli ihan sippi kun kotiin päästiin, käveltyä kun tuli kuitenkin reilu 11km + vapaana juoksentelu ja kaiken huipuksi piti vielä vähän ajatellakkin.
17.4. Match show & Hamiltonin hakureissu, Laitila
Viime keskiviikkoisten mätsäreiden jälkeen lähdin vähän epäilevin mielin reissuun, mutta Ali kyllä yllätti ihan täysin. Se seistä tapitti todella mallikkaasti ja vaikka välillä peppu menikin maahan se nousi samantien ylös. Pöydällä oli melkein nätisti, tuomaria olisi pitänyt päästä pusuttamaan, mutta se tyhmä tahtoi vaan hampaat katsoa. Oltiin kahden muun koiran kanssa kehässä (kolme viimeistä koiraa) ja sininen nauha saatiin, sinisten nauhakehässä päästiinkin sitten kolmansiksi. Eli tuloksen pienten aikuisten SIN3, että oli hyvä fiilis kun oli niin mallikkaasti <3 Palkinnoksi tuli ruusuke, pokaali ja kassi missä oli royal caninin näytepusseja, kakkapusseja, teippiharja sekä vetolelu.
Samalla reissulla mukaan tuli, vihdoin ja viimein, Hamilton. Voi hyvänen aika että joku voikin olla niin herttainen, kovalla tohinalla alkoi heti pesän rakentaminen kun häkkiin pääsi. Kuvia tulossa ainakin Hamiltonista, hyvällä tuurilla myös tapahtumista.
Aloin perjantaina purkaa Alin jääkautta eli aloitin kieltämään ja kerran-pari kutsuin luokseni ja rapsutin sen aikaa kun minulle sopi. Perjatai ja lauantai meni vielä ihan hyvin, tänään aloitti taas rajojen kokeilemisen eli jääkausi jatkukoon.
16.4. Oivaltavaa oppimista-koulutus, Mynämäki
Sattuipa sopivasti mukava koulutus ihan lähelle. Kurssin sisältönä oli koiran oivaltava oppiminen, varsin väsyttävää aivatyöskentelyä koiralle siis. Kurssin aluksi ehdollistettiin koiralle tietyn sanan/äänen tarkoittaminen palkkiota. Naksutinhan meillä on jo postissa tulossa, mutta koska sitä ei nyt mukana ollut, otettiin käyttöön "jes" sana. Ali äkkäsi jutun todella nopeasti ja päästiinkin tekemään seuraava harjoitusta eli kuonolla kämmeneen tökkäämistä. Temppu jaettiin pieniin paloihin ja alussa koira sai palkkion edes vilkaistessaan käteen, näin se joutui ajattelemaan mistä nami tuli. Alista näki miten kovasti pienet aivot joutuivat työskentelemään, mutta alle kymmenessä minuutissa se hokasi mistä nami tulee. Seuraavana juttuna oli käden liikuttelu, eli kädellä ohjaamalla sen voisi ohjata esimerkiksi perusasentoon, nousemaan takajaloilleen tai pupu-asentoon. Käden nostaminen korkealle, sivuun sekä etäisyyden ottaminen sujui, mutta aina jos vähänkään koetin kättä liikuttaa Alin lähestyessä se istui ja jäi napittamaan minua.
Treeniä tietty jatketaan vielä kotona, saatiin hyviä vinkkejä ja ideoita kotiin. Koulutuksen lopuksi koko ryhmä pääsi vapaaksi kentälle, Ali painoi tietysti pää viidentenä jalkana ympäri kenttää. Koira oli ihan sippi kun kotiin päästiin, käveltyä kun tuli kuitenkin reilu 11km + vapaana juoksentelu ja kaiken huipuksi piti vielä vähän ajatellakkin.
17.4. Match show & Hamiltonin hakureissu, Laitila
Viime keskiviikkoisten mätsäreiden jälkeen lähdin vähän epäilevin mielin reissuun, mutta Ali kyllä yllätti ihan täysin. Se seistä tapitti todella mallikkaasti ja vaikka välillä peppu menikin maahan se nousi samantien ylös. Pöydällä oli melkein nätisti, tuomaria olisi pitänyt päästä pusuttamaan, mutta se tyhmä tahtoi vaan hampaat katsoa. Oltiin kahden muun koiran kanssa kehässä (kolme viimeistä koiraa) ja sininen nauha saatiin, sinisten nauhakehässä päästiinkin sitten kolmansiksi. Eli tuloksen pienten aikuisten SIN3, että oli hyvä fiilis kun oli niin mallikkaasti <3 Palkinnoksi tuli ruusuke, pokaali ja kassi missä oli royal caninin näytepusseja, kakkapusseja, teippiharja sekä vetolelu.
Samalla reissulla mukaan tuli, vihdoin ja viimein, Hamilton. Voi hyvänen aika että joku voikin olla niin herttainen, kovalla tohinalla alkoi heti pesän rakentaminen kun häkkiin pääsi. Kuvia tulossa ainakin Hamiltonista, hyvällä tuurilla myös tapahtumista.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Match show 13.4.
Käväistiin mätsäreissä Alin kanssa vaikka jääkausi olikin päällä. Yllättäen veti ihan tajuttomat ylikierrokset kun yhtäkkiä huomioinkin sen, aamulla jo kun pikaisesti treenattiin seisomista ja pöydällä oloa oli koira ihan innoissaan.
Kehään kun päästiin ja Alin pöydälle nostin niin huomasin sen pelkäävän tuomaria. Tästä käytöksestä olenkin ymmälläni ja huolissani toivon että on vaan ohimenevä vaihe, mutta täytyy nyt kuitenkin etsiä jotkut näyttelytreenit läheltä. Hampaat antoi katsoa ja muutenkin läpi käpläköidä, mutta seisoi ihan kurtussa häntä koipien välissä nojaten minuun. Säpsähteli joka kerta kun tuomari koski ja vielä sinisten ryhmäkehässäkin arkoi tuomaria vaikkei tullutkaan metriä lähemmäksi. Ryhmäkehässä olin kyllä ylpeä, ravasi kauniisti (no okei, kaksi superloikkaa tuli kun oli nakki kädessä) ja jaksoi seistä vaikka jouduttiinki todella kauan olemaan paikoillamme. Kylmä Alille kyllä tuli ja siitä piti sitten ilmoittaa kaikille pistämällä surkea ilme naamalla ja pitämällä tasaista ininää.
Sininen nauha siis tosiaan saatiin, musta kääpiö/keskari villis oli vastassa.
Sunnuntaina taas mätsärit, Laitilassa tällä kertaa. Olen jopa Alin ilmoittanut rotuesittelyyn, saas ny nähdä mitä tulee :D Samalla reissulla kotiutuu hamsteri herra Hamilton vihdoin ja viimein kasvattajaltaan.
Kehään kun päästiin ja Alin pöydälle nostin niin huomasin sen pelkäävän tuomaria. Tästä käytöksestä olenkin ymmälläni ja huolissani toivon että on vaan ohimenevä vaihe, mutta täytyy nyt kuitenkin etsiä jotkut näyttelytreenit läheltä. Hampaat antoi katsoa ja muutenkin läpi käpläköidä, mutta seisoi ihan kurtussa häntä koipien välissä nojaten minuun. Säpsähteli joka kerta kun tuomari koski ja vielä sinisten ryhmäkehässäkin arkoi tuomaria vaikkei tullutkaan metriä lähemmäksi. Ryhmäkehässä olin kyllä ylpeä, ravasi kauniisti (no okei, kaksi superloikkaa tuli kun oli nakki kädessä) ja jaksoi seistä vaikka jouduttiinki todella kauan olemaan paikoillamme. Kylmä Alille kyllä tuli ja siitä piti sitten ilmoittaa kaikille pistämällä surkea ilme naamalla ja pitämällä tasaista ininää.
Sininen nauha siis tosiaan saatiin, musta kääpiö/keskari villis oli vastassa.
Sunnuntaina taas mätsärit, Laitilassa tällä kertaa. Olen jopa Alin ilmoittanut rotuesittelyyn, saas ny nähdä mitä tulee :D Samalla reissulla kotiutuu hamsteri herra Hamilton vihdoin ja viimein kasvattajaltaan.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Jääkausi jatkuu
Lähdin kissan ja koiran kera perjantaina illalla vanhempien luoksi viikonlopuksi evakkoon, naapureita ajatellen. Alin huomio haukkuminen on lisääntynyt todella paljon parin viime päivän aikana. Tänään aamulla isän tehdessä töitä tietokoneella se seisoi tuolin takana ja haukkui kymmenisen minuuttia niin kovaa kuin kurkusta lähti. Tallilla ollessa se tekii samaa minulle, haukkui ja tuijotti kunnes ääni alkoi jo vähän lähteä.
Ihmisten "vahtiminen" on myös huomattavasti vähentynyt, nyt jopa jää välillä pedille vaan makaa ja katsoo kuka sieltä tulee. Ennen tuli siis hyppien ja pomppien vastaan vaikka olisi käynyt vain välioven toisella puolella.
Huomion herättämisen se on tosiaan alkanut käyttää yhä kielletympiä asioita, kaksi kertaa pissannut sisälle, keittiössä vähän väliä käy tavoittelemassa pöydältä jotain ja kukkasten multia on vähän pyöriteltyä. Kerjäämisen se on myös aloittanut tai siis kun aiemmin vain istui pöydän vieressä niin nyt läpsii ja koetta tassun kanssa vetää kättä itseään kohti.
Myös edistymistä on kyllä huomattu :) Televisiossa näkyvä koiria/eläimiä se on aiemmin haukkunut, nyt haukahtaa enää pari kertaa, tujottaa ja jos en reagoi mitenkään niin menee öninää pitäen omalle pedille nukkumaan. Makoilee jo paljon enemmän omalla paikallaan, minun ollessa (edes nukkuessa!) ei tule sohvalle ollenkaan tai jos erehdyksessä tulee niin vähän kun liikahdan lähtee pois. Vielä kun saisi muillekkin ihmisille taottua päähän ettei sitä sohvalle päästetä, Ali meinaan käyttää sitten ihan jokaisen tilanteen hyväkseen.
Ihmisten "vahtiminen" on myös huomattavasti vähentynyt, nyt jopa jää välillä pedille vaan makaa ja katsoo kuka sieltä tulee. Ennen tuli siis hyppien ja pomppien vastaan vaikka olisi käynyt vain välioven toisella puolella.
Huomion herättämisen se on tosiaan alkanut käyttää yhä kielletympiä asioita, kaksi kertaa pissannut sisälle, keittiössä vähän väliä käy tavoittelemassa pöydältä jotain ja kukkasten multia on vähän pyöriteltyä. Kerjäämisen se on myös aloittanut tai siis kun aiemmin vain istui pöydän vieressä niin nyt läpsii ja koetta tassun kanssa vetää kättä itseään kohti.
Myös edistymistä on kyllä huomattu :) Televisiossa näkyvä koiria/eläimiä se on aiemmin haukkunut, nyt haukahtaa enää pari kertaa, tujottaa ja jos en reagoi mitenkään niin menee öninää pitäen omalle pedille nukkumaan. Makoilee jo paljon enemmän omalla paikallaan, minun ollessa (edes nukkuessa!) ei tule sohvalle ollenkaan tai jos erehdyksessä tulee niin vähän kun liikahdan lähtee pois. Vielä kun saisi muillekkin ihmisille taottua päähän ettei sitä sohvalle päästetä, Ali meinaan käyttää sitten ihan jokaisen tilanteen hyväkseen.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Agitreenit, jääkausi & herkkuja Kennelrehun autosta
Sain vihdoin ja viimein tilattua Kennelrehun autosta tavaraa koska isäni pääsi auttamaan lihojen kyyditseisessä. Itselläni ei tosian ole kuin bussi, pyörä ja omat jalat kulkuvälineinä joten suuremman määrän raahaminen on hieman hankalaa ja lisäksi noista kun vähän hajua kumminkin lähtee niin voisin saada bussissa pahoja katseita. Tilasin nyt ensimmäisellä kerralla 5kg possu-nauta jauhelihaa, 5kg naudan potkaluita, 5kg hevosen luita & lohiöljyä 0,9kg pönikkä. Vanhempien vajasta täytyy käydä joku saha penkomassa että saan noita lihoja pienittyä ilman koko 600 gramman pötkilön sulattamista, Ali saa kuitenkin edelleen nappuloita niin lihamäärät jaa vielä suht pieniksi. Lihan maistuvuudesta en vielä tiedä, mutta löhiöljy meni hyvin alas, samoin yksi hevosen kylkiluu maistui erittäin hyvin. Hevosen luut olivat tosiaan tuollainen 5 kilon laatikko täynnä vähän mitä sattuu (lapaa, kylkiluita ja joitakin jalkojen luita ainakin tunnistin joukosta), osassa on jopa ihan kiitettävän paljon lihaa kiinni.
Illalla oli sitten agitreenit edessä, viimeviikolla ei treeneihin päästykkään ja omalla ajalla ei olla oltu treenamassa a) Mynämäeltä Lietoon etenkin bussilla on pitkä matka b) Saamaton olen, hallin avain on vieläkin hakematta. Treenamme kerran viikossa, torstaisin, Miia Tammiluodon vetämässä pienryhmässä TSAUn hallilla. Lumien sulaessa pitäisi myös Mynämäellä alkaa agi- ja tokotreenit paikallisen koirakerhon kentällä ja näihin olisi Alin kanssa myös tarkoitus osallistua.
Eiliset reenit tosiaan... Noh... Meillä on nyt maanantaista saakkaa ollut jääkausi Alilla päällä (siitä lisää alempana), kuitenkin sillä erolla rankimmasta että treeneissä meidän suositeltiin käyvän koska koiran pitäisi silloin juuri kuunnella paremmin koska saa huomiota. Ja paskat, selvästi huomasi etei jääkausi vielä ollut iskenyt sitten yhtään, siellä se viihotta menemään korvat lukittuna taas pisin hallia, jopa aikasempiin treenihin tuli huomattavaa takapakkia. Meillä on nyt pienryhmään siirtymisen myötä otettu Alin kiinni saamiseksi kosketusalusta, eli minä menen kyykkyyn, kutsun koiraa -> alusta maahan ja alustalle nami -> panta koiran päähän ja nyt namin saa ottaa. Tuo tekniikka on toiminut todella hyvin, paitsi eilen. Koeta siinä sitten olla hermostumatta kun koira on ensin vääntänyt tortut halliin ja sen lisäksi kaksi kertaa merkannut (ei ole kertaakaan aiemmin merkannut agilityn aikana) ja lisäksi lukitsee korvat ja painaa ympäri hallia kuin heikkopäinen, ei auttaneet namit, ei lelut, edes toiset koirat tai vieraat ihmiset ei kiinnostaneet. Ja kyllä, minä ulkoilutin sen ennen treenejä sekä kaksi kertaa niiden aikana.
Päätelmä: nyt saa ihan suosiolla jäädä treenaminen viikoksi-pariksi että saadan jääkausi suoritettua kunnolla loppuun. Lelut ja puruluut on kerätty pois, ainut mitä saa on joku luu, kongi tmv. minkä saa jos lähden pidemmäksi aikaa, mutta kotiin tullessa otan sen taas pois.
Ai miksi meillä on jääkausi? Ali on nyt ihan viime kuukausina aloittanut ärsyttäviä tapoja huomattavan määrän, esim. koiran tullessa vastaan se murisee ja nostaa niskavillat pystyyn (en tahdo että kehkeytyy ihan kunnon rähjäämiseksi), komentaessa sen on pakko saada sanoa viimeinen sana (esim. käytimme vanhempien luona käytimme pois lähettämistä eteiseen ja vaikka se sinne kipittikin niin sieltä aina kuului joku haukahdus, murahdus tmv. Muutenkin se kokeilee rajojaan vähän väliä, agiohjaajammekin totesi että kannattaa olla tarkkana ettei ala pompottelemaan, selviä merkkejä kun on jo nähtävissä. Otettaan nyt sitten ihan "rajulla kädellä" lähtö uuteen elämään, en tiedä toimiiko tämä, mutta eipä tässä kokeillessa nyt voi mitään menettääkään. Alin käytöksessä ei ole vielä näkynyt mitään sen suurempia merkkejä, ainoa mikä on selvästi huomattavasti on katsekontaktien yrittäminen. Välillä se myös selvästi tekee jotain kiellettyä (haukahtaa, hyppää pöydälle ym.) ja katsoo oikein että koska se huomaa.
Ehkäpä tämä vielä tästä iloksi muuttuu, koetan muistaa raportoida jääkauden kulusta tänne jokaisessa kirjoituksessa.
Illalla oli sitten agitreenit edessä, viimeviikolla ei treeneihin päästykkään ja omalla ajalla ei olla oltu treenamassa a) Mynämäeltä Lietoon etenkin bussilla on pitkä matka b) Saamaton olen, hallin avain on vieläkin hakematta. Treenamme kerran viikossa, torstaisin, Miia Tammiluodon vetämässä pienryhmässä TSAUn hallilla. Lumien sulaessa pitäisi myös Mynämäellä alkaa agi- ja tokotreenit paikallisen koirakerhon kentällä ja näihin olisi Alin kanssa myös tarkoitus osallistua.
Eiliset reenit tosiaan... Noh... Meillä on nyt maanantaista saakkaa ollut jääkausi Alilla päällä (siitä lisää alempana), kuitenkin sillä erolla rankimmasta että treeneissä meidän suositeltiin käyvän koska koiran pitäisi silloin juuri kuunnella paremmin koska saa huomiota. Ja paskat, selvästi huomasi etei jääkausi vielä ollut iskenyt sitten yhtään, siellä se viihotta menemään korvat lukittuna taas pisin hallia, jopa aikasempiin treenihin tuli huomattavaa takapakkia. Meillä on nyt pienryhmään siirtymisen myötä otettu Alin kiinni saamiseksi kosketusalusta, eli minä menen kyykkyyn, kutsun koiraa -> alusta maahan ja alustalle nami -> panta koiran päähän ja nyt namin saa ottaa. Tuo tekniikka on toiminut todella hyvin, paitsi eilen. Koeta siinä sitten olla hermostumatta kun koira on ensin vääntänyt tortut halliin ja sen lisäksi kaksi kertaa merkannut (ei ole kertaakaan aiemmin merkannut agilityn aikana) ja lisäksi lukitsee korvat ja painaa ympäri hallia kuin heikkopäinen, ei auttaneet namit, ei lelut, edes toiset koirat tai vieraat ihmiset ei kiinnostaneet. Ja kyllä, minä ulkoilutin sen ennen treenejä sekä kaksi kertaa niiden aikana.
Päätelmä: nyt saa ihan suosiolla jäädä treenaminen viikoksi-pariksi että saadan jääkausi suoritettua kunnolla loppuun. Lelut ja puruluut on kerätty pois, ainut mitä saa on joku luu, kongi tmv. minkä saa jos lähden pidemmäksi aikaa, mutta kotiin tullessa otan sen taas pois.
Ai miksi meillä on jääkausi? Ali on nyt ihan viime kuukausina aloittanut ärsyttäviä tapoja huomattavan määrän, esim. koiran tullessa vastaan se murisee ja nostaa niskavillat pystyyn (en tahdo että kehkeytyy ihan kunnon rähjäämiseksi), komentaessa sen on pakko saada sanoa viimeinen sana (esim. käytimme vanhempien luona käytimme pois lähettämistä eteiseen ja vaikka se sinne kipittikin niin sieltä aina kuului joku haukahdus, murahdus tmv. Muutenkin se kokeilee rajojaan vähän väliä, agiohjaajammekin totesi että kannattaa olla tarkkana ettei ala pompottelemaan, selviä merkkejä kun on jo nähtävissä. Otettaan nyt sitten ihan "rajulla kädellä" lähtö uuteen elämään, en tiedä toimiiko tämä, mutta eipä tässä kokeillessa nyt voi mitään menettääkään. Alin käytöksessä ei ole vielä näkynyt mitään sen suurempia merkkejä, ainoa mikä on selvästi huomattavasti on katsekontaktien yrittäminen. Välillä se myös selvästi tekee jotain kiellettyä (haukahtaa, hyppää pöydälle ym.) ja katsoo oikein että koska se huomaa.
Ehkäpä tämä vielä tästä iloksi muuttuu, koetan muistaa raportoida jääkauden kulusta tänne jokaisessa kirjoituksessa.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Uutta ilmettä
Uskalsimpas sittenkin tökätä kovalevyn tähän koneeseen kiinni, kauhiaa huuto piti, mutta päällä pysyi (kone siis tosiaan ajalta ennen kiinalaisten kivisotaa).
Nyt on taustakuva (mikä luultavasti näyttää tyhmältä isolla näytöllä), elukoista pikkukuvat sekä kunnon otsikko. Otsikkoon jätin tulevalle hamsterille tilaa, siksi on vielä hieman toispuolinen.
Nyt on taustakuva (mikä luultavasti näyttää tyhmältä isolla näytöllä), elukoista pikkukuvat sekä kunnon otsikko. Otsikkoon jätin tulevalle hamsterille tilaa, siksi on vielä hieman toispuolinen.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Jostain se on pakko aloittaa
TB Clubin innostamana sain vihdoin ja viimein otettua itseäni niskasta kiinni ja -tadaa- syntyi blogi! Blogin ulkoasu voi näin alkuseltaan olla vähän karu ja nihkeästi kuvilla varustettu, mutta heti jahka saan oman koneen (lainaläppäri käytössä tällä hetkellä) ja löydän muuttolaatikosta kameran laturin niin asiat taas piristyvät.
Päivityksistä en sitten tiedä kuinka usein muistan tänne kirjoittaa, mätsäreistä/näyttelyistä ja treeneistä koetan tänne rupatella, samoin mahdollisista hiiripoikueista ja muiden jyrsijöisen elämästä. Harrastuksistani saattaa joskus jotain pientä juttua tulla, lähinnä kuvapainotteisia varmasti koska valokuvaus on lähellä sydäntä.
Pääosaa blogissa näyttelee brasilianterrieri Ali sekä maatiaiskissa Aada, pienemässä osassa lauma hiiriä, muutama gerbiili ja kaksi tiikerikotiloa. Eikä tietenkään sovi unohtaa taloon lähiaikoina muuttavaa hamsteria.
Olen itse 18-vuotias tyttö, asun tällä hetkellä Mynämäellä, mutta siitä en sitten tiedä että kuinka kauan. Elämän on tällä hetkellä vähän pahemman kerran auki, haaveissa olisi aloittaa opiskelut eläintenhoitajaksi oppisopimuskoulutuksella.
Alista ja Aadasta ei-niin-uudet kuvat, yhtä luttanoilta ne näyttää silti edelleen.
Kuvassa Ali n. 9kk, kuva viime kesältä tallilta.
Aada vähän vajaa 13 vko, ensimmäinen ilta kotona.
Päivityksistä en sitten tiedä kuinka usein muistan tänne kirjoittaa, mätsäreistä/näyttelyistä ja treeneistä koetan tänne rupatella, samoin mahdollisista hiiripoikueista ja muiden jyrsijöisen elämästä. Harrastuksistani saattaa joskus jotain pientä juttua tulla, lähinnä kuvapainotteisia varmasti koska valokuvaus on lähellä sydäntä.
Pääosaa blogissa näyttelee brasilianterrieri Ali sekä maatiaiskissa Aada, pienemässä osassa lauma hiiriä, muutama gerbiili ja kaksi tiikerikotiloa. Eikä tietenkään sovi unohtaa taloon lähiaikoina muuttavaa hamsteria.
Olen itse 18-vuotias tyttö, asun tällä hetkellä Mynämäellä, mutta siitä en sitten tiedä että kuinka kauan. Elämän on tällä hetkellä vähän pahemman kerran auki, haaveissa olisi aloittaa opiskelut eläintenhoitajaksi oppisopimuskoulutuksella.
Alista ja Aadasta ei-niin-uudet kuvat, yhtä luttanoilta ne näyttää silti edelleen.
Kuvassa Ali n. 9kk, kuva viime kesältä tallilta.
Aada vähän vajaa 13 vko, ensimmäinen ilta kotona.
Tilaa:
Kommentit (Atom)