Äergh.

Oltiin lauantaina treenaamassa hallilla asti kun oli niin nätti ilma ja äitsykkeli ystävällisesti kyydits meidät paikalla. Alusta asti Ali oli kovin levottoman oloinen, ei millään meinannut keskittyä asiaan. Leikittiin siinä aluksi jonkun aikaa etä koira taas vähän syttyi ennen kuin alettiin hyppelöimään. Rakensin varsin yksinkertaisen radan säästääkseni molempien hermoja, muutama hyppy, putki, puomi ja a (putki ja kontaktit Alin mielestä ihan parhaita). Ja voe perseensuti. Palkkailin ensin paikalla olosta, mikä ei meinannut taas yhtään sujua, jatkuvasti vaelteli katse jossain eikä millään meinannut peppu pysyä maassa. Lähdettiin siinä sitten suorittaamaan, aluksi meni ihan ok, mutta sitten lähti taas vaeltelemaan. Millään ei meinannut luokse tulla, ei välittänyt vaikka lähdin pois juoksemaan, haistatti vaan pitkät ja imuroi olemattomia kentän pinnalta. Välillä meni ihan suht hyvin, mutta heti kun suoritus loppui ja palkka olisi tullut ei koiraa kiinnostanut.

Otettiin takaakiertoja, mitkä on Alin mielestä olleet ennen ihan superkiva juttu ja sen on voinut lähettää vaikka kuinka kaukaa kiertämään, mutta nyt jouduin kädellä ohjaamaan. Oli mukamas ihan pallo hukassa, korvat lukossa. Tuherrettiin siinä sitten keppejä vispaamalla että sain edes jostain palkata kunnolla. Vaihdettiin lopuksi toiselle kentälle (oltiin siis ulkona,kaki kenttää + halli) kun pihalla ei ketään ollut vaikka hallissa joku koulutusjuttu ilmeisesti olikin. Otettiin haasteeksi keinu, este minkä kolahdus on saanut Alin jo ihan kusi sukkaan. Mutta eipä mitiä! Siinä se väänsi keinua kuin vanha tekijä, aluksi otettiin muutaman kerran hihnalla, lopuksi vielä ilman hihnaa. Vapaasti sai keinu laskeutua ja kolahtaa, herra nököttää kyydissä kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Ja sitten tapahtui se mitä sain silmät päästäni hävetä, en varmaan enää ikinä kehtaa mennä hallille. Meineilin että lopuksi olisi kiva ottaa iloinen luoksetulo ja leikkihetki siihen loppuun, Ali oli toista mieltä. Otin koiran perusasentoon ja jäin sen paikoilleen, ehdin varmaan viitisen metriä kävellä kun kuuluu suhahdus pienen brasilialaisen kiihdyttäessä täyteen nopeuteensa. Karmean haukun saattelemana se säntää nurkan taakse, onneksi piti niin pahaa ääntä että toisen koiran omistaja huomasi ajoissa, nappasi koiran syliin ja kirosi Alin pois. Nojoo, siis eihän Ali agressiivisella mielellä lähtenyt, vahtihaukku sillä päällä oli, jos olisi perille päässyt niin olisi vaan käynyt nuuskuttamassa/pyytämässä leikkiin. Minä en edes koko tapahtumaa juurikaan ehtinyt tajuamaan, eikä kyllä vissiin Alikaan. Tuli niin mielinkielin, korvat kurtussa ja pää painuneena takaisin, vissiin jätkä tajusi itsekkin että nyt tuli huonosti tehtyä (vaikka minä en edes Alille kiukunnut). Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tuollaista tekee, minä en edes anteeksi päässyt pyytämään kun olivat jo poistuneet paikalta (enkä siis edes tiedä minkä näköinen henkilö oli).

Aiheesta kolmanteen, Aadalta alkaa ihottuma olla jo hyvin parantunut. Leuasta puuttuu vähän karvoja, pepussa on jo nukka kasvanut ihan hyvin. Ruvet on poistuneet eikä neiti enää rapsuttele itseään. Zooplussan pakettikin tuli, uusi vessa hyväksyttin saman tien käyttöön vaikka heiluriovea siinä en pidä. Ei mahdu kissan pieneen päähän heilurilogiikka, se on tottunut aina avaamaan kaikki ovet tassulla vetämällä, ei yhtään ymmärrä että ovi toimii molempiin suuntiin.