"Tää on vissiin niitä käyttöpuolen brasseja?"

Otsikko on suora lainaus eräältä koirapuistolaiselta kenet tapasimme Alin kanssa viime viikolla. Täti itse kertoi henkeen ja vereen olevansa koiraihminen, mutta harmitteli kovasti kuinka hän omisti cavalierin kun sen kanssa ei voi harrastaa muuta kuin näyttelyitä. Ihmeissäni tietysti kyselin että onko koiralla sairauksia tmv mikä harrastamisen estää. Ei ollut, vanhemmat ovat vain puhtaita näyttelykoiria niin koiran kanssa on kuulemma turha harrastaa mitään muuta koska siltä ei löydy kiinnostusta työskennellä. Tässä välissä juteltiin pitkästi siitä kuinka hienosti hänen koiransa oli näyttelyissä pärjännyt, ulkomaita myöten, samoin koko suku tuntui olevan yhtä valiota. Juttu siirtyi siinä sitten Aliin ja sen näyttelymenestykseen ja voi sitä ihmetykseen määrä kun mainitsin että Ali on leikattu. "Sehän on niin hieno ja lihaksikas, varmasti saisi hienoja pentuja", onhan se joo toki kivan näköinen, mitä nyt häntämutkaa ja pientäpurentavikaa löytyy eikä mitään terveystutkimuksia sen suuremmin ole tehty (=ties mitä kremppaa siitä vielä löytyy).

Kerroin siinä kuinka tuo kuitenkin on pallittomuudestaan huolimatta mitä mainioin harrastuskoira, käydään kuitenkin mätsäreissä, agilityssä ja tokossa, paimennuksesta haaveillaan ja luonnetesteihin sekä muihin kokeisiin ollaan menossa. Harrastukset luoteltuani tuli sitten kysymys "Tää on vissiin niitä käyttöpuolen brasseja?"-kysymys. Suoraan sanottu hämmennyin kysymyksestä, henkilö itse kun ei vielä kaiken lisäksi tuntunut millään tajuavan että kaikkia rotuja ei ole jaoteltu käyttis vs. näyttis menetelmällä, brasseissa etenkin kun voi pärjätä niin käyttö kuin näyttöpuolellakin. Puolisen tuntia tästä asiasta väänneettiin, ei tahtonut millään ymmärtää miksi harrastan koiran kanssa tavoitteellisesti kun siitä ei kuitenkaan mitään hyötyä jalostuksessa ole.

Lopulta päästiin jotakuinkin yhteisymmärykseen siitä koirien kanssa voi harrastaa, olkoot ne sitten käyttö tai näyttöjuttuja. Sain tädin jopa vähän innostumaan agilitystä ;)

Äergh.

Oltiin lauantaina treenaamassa hallilla asti kun oli niin nätti ilma ja äitsykkeli ystävällisesti kyydits meidät paikalla. Alusta asti Ali oli kovin levottoman oloinen, ei millään meinannut keskittyä asiaan. Leikittiin siinä aluksi jonkun aikaa etä koira taas vähän syttyi ennen kuin alettiin hyppelöimään. Rakensin varsin yksinkertaisen radan säästääkseni molempien hermoja, muutama hyppy, putki, puomi ja a (putki ja kontaktit Alin mielestä ihan parhaita). Ja voe perseensuti. Palkkailin ensin paikalla olosta, mikä ei meinannut taas yhtään sujua, jatkuvasti vaelteli katse jossain eikä millään meinannut peppu pysyä maassa. Lähdettiin siinä sitten suorittaamaan, aluksi meni ihan ok, mutta sitten lähti taas vaeltelemaan. Millään ei meinannut luokse tulla, ei välittänyt vaikka lähdin pois juoksemaan, haistatti vaan pitkät ja imuroi olemattomia kentän pinnalta. Välillä meni ihan suht hyvin, mutta heti kun suoritus loppui ja palkka olisi tullut ei koiraa kiinnostanut.

Otettiin takaakiertoja, mitkä on Alin mielestä olleet ennen ihan superkiva juttu ja sen on voinut lähettää vaikka kuinka kaukaa kiertämään, mutta nyt jouduin kädellä ohjaamaan. Oli mukamas ihan pallo hukassa, korvat lukossa. Tuherrettiin siinä sitten keppejä vispaamalla että sain edes jostain palkata kunnolla. Vaihdettiin lopuksi toiselle kentälle (oltiin siis ulkona,kaki kenttää + halli) kun pihalla ei ketään ollut vaikka hallissa joku koulutusjuttu ilmeisesti olikin. Otettiin haasteeksi keinu, este minkä kolahdus on saanut Alin jo ihan kusi sukkaan. Mutta eipä mitiä! Siinä se väänsi keinua kuin vanha tekijä, aluksi otettiin muutaman kerran hihnalla, lopuksi vielä ilman hihnaa. Vapaasti sai keinu laskeutua ja kolahtaa, herra nököttää kyydissä kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Ja sitten tapahtui se mitä sain silmät päästäni hävetä, en varmaan enää ikinä kehtaa mennä hallille. Meineilin että lopuksi olisi kiva ottaa iloinen luoksetulo ja leikkihetki siihen loppuun, Ali oli toista mieltä. Otin koiran perusasentoon ja jäin sen paikoilleen, ehdin varmaan viitisen metriä kävellä kun kuuluu suhahdus pienen brasilialaisen kiihdyttäessä täyteen nopeuteensa. Karmean haukun saattelemana se säntää nurkan taakse, onneksi piti niin pahaa ääntä että toisen koiran omistaja huomasi ajoissa, nappasi koiran syliin ja kirosi Alin pois. Nojoo, siis eihän Ali agressiivisella mielellä lähtenyt, vahtihaukku sillä päällä oli, jos olisi perille päässyt niin olisi vaan käynyt nuuskuttamassa/pyytämässä leikkiin. Minä en edes koko tapahtumaa juurikaan ehtinyt tajuamaan, eikä kyllä vissiin Alikaan. Tuli niin mielinkielin, korvat kurtussa ja pää painuneena takaisin, vissiin jätkä tajusi itsekkin että nyt tuli huonosti tehtyä (vaikka minä en edes Alille kiukunnut). Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tuollaista tekee, minä en edes anteeksi päässyt pyytämään kun olivat jo poistuneet paikalta (enkä siis edes tiedä minkä näköinen henkilö oli).

Aiheesta kolmanteen, Aadalta alkaa ihottuma olla jo hyvin parantunut. Leuasta puuttuu vähän karvoja, pepussa on jo nukka kasvanut ihan hyvin. Ruvet on poistuneet eikä neiti enää rapsuttele itseään. Zooplussan pakettikin tuli, uusi vessa hyväksyttin saman tien käyttöön vaikka heiluriovea siinä en pidä. Ei mahdu kissan pieneen päähän heilurilogiikka, se on tottunut aina avaamaan kaikki ovet tassulla vetämällä, ei yhtään ymmärrä että ovi toimii molempiin suuntiin.

Kissanpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Aadis pienoinen otti taas itseensä matolääkkeestä, alkaa vähän jo merkit loppumaan apteekista. Ihan naperona madotin kaksi perkkäistä kertaa putkeen Axilurilla, eka kerta meni hyvin, muta toisella kertaa raukka oksensi puolisen tuntia lääkkeen annon jälkeen ja vielä koko seuraavan yön. Vaidoin sitten Mirrixiin kun meinalin että olisi vähän miedompaa. Eipä muutosta, taas tuli oksu jos toinen. Viimeisimpänä kokeiluna oli sitten Flubenol, mistä syntyi vähän oudompi reaktio. Heitti meinaan karmean kutinan kisulle, nyt on leuka + kaulan alunen ruvella, samoin oikeassa kankussa on kalju ja vähän ruvella oleva läiskä. Kahtena päivänä ehdin madottaa (kolmena kuulusi), kunnes oli sitten yön aikana ilmestynyt kitiseviä pahkuroita koko kissa täyteen. En sitä nyt tietenkään varmana tiedä että olisiko jotain sopimatonta syönyt ja siitä pahkurat, mutta jätin suosiolla kolmannen annoksen antamatta.

Zooplussasta pitäisi taas kohta uusi tilaus tulla, 2kg Applawsin lohi/kanaruokaa (vanhaakin kyllä hiukan jäljellä) ja 24 x 90g Porta 21 kanatölkkiä sekä uusi vessa. Toivottavasti kelpaa ruoat, jos saisi tuonkin pikku tirriäisin vielä vähän kasvamaan. Vessan ostin kun halvalla sain, katollinen versio vielä niin jos jättäisi Ali nuo kikkareet syömättä. Katollinen vessa pitää myös hajuja toivon mukaan vähän paremmin sisällään.

Leikkauskin olisi Aadala ajankohtainen, saas nähdä koska kukkaro antaa periksi. Vielä onneksi on kiimat olleet helppoja, päivä-pari kestänyt mouruamista ja kolmet kiimat on nyt olleet, ikää löytyy 11kk 1vk. Yöksi on aina kiimojen aikana rauhoittunut (onneksi) ja syönyt ja juonut ihan normaalista. Alille se ihteään koettaa tyrkyttää, mutta eihän se nyt mitään ymmärrä. Hirveän leikkisä tosta kyllä tulee aina kiimassa ollessaan, tekee myös mielellään kiellettyjä asioita kuten liikkuvien jalkojen kimppuun hyökkimistä sekä sohvan alta kynsimistä.

Reeniä reeniä

Pahainen toko-innostus ei ota laantuakseen, ilmoitin meidät alo-alkeiskurssille koirakoulu Silkkitassuun. Kurssi alkaa tänään eli 10.5. ja kestää 4 x 45min, jännäkakka housuissa täällä istun kun en yhtään tiedä millaisia koirakoita on kurssille tulossa taikka miten Ali käyttäytyy.

Kurssin sisältö, nettisivuilta kopioitu:
"Paikkamakuun alkuopettelu ja sen hionta pidemmälle, katsekontakti,
seuraamisen ja perusasennon alkeet ja sen hionta pidemmälle,
luoksepäästävyys, seuraaminen, jossa myös pysähdykset, jättöliikkeistä maahanmenon alkeet,
luoksetulo, jättöliikkeistä seisomisen alkeet,
seuraamisessa nopeuden vaihtelut, hypyn alkeet.

Taitavempien koirien kanssa lähdetään heidän tasonsa mukaisesti samoja harjoituksia tekemään."

Perusasento meillä sujuu jo erittäin hyvin, kiepsahtaa kivan vikkelästi oikeaan kohtaa, naksun kanssa homma nopeutui selvästi. Seuraamista ollaan imuttamalla treenattu nyt ihan pari kertaa, lähinnä siis sivulle - muutama askel - istu eli siis sitä että peppu laskee heti kun pysähdytään. Paikallamakaaminen sujuu vähän alusta riippuen että mennäänkö maahan vai ei. Häiriötä Ali sietää myös todella huonosti, pihalla saadan olla niin kauan rauhassa treenatan kun ei mitään autoja erikoisempaa ole.

Ensiviikolla alkaa Mynämäellä agilityn alkeisjatkokurssi joka on siis maanantaisin seuraavat viisi viikkoa, torstaisin on sitten ihan perus pienryhmä TSAUlla.

Temppuilua

Joku ihmeen "opetampas koiralle turhia juttuja"-kausi taas menossa minulla, koko ajan mietin mitäs temppuja keksisi ja miten ne opettaisi. Tällä hetkellä meillä on projetina "väli" eli jalkojen väliin istumaan meneminen takakautta, silmiini napittaen. Ollaan jo niinkin pitkälle päästy että käsi tarvitsee enää laittaa jalkojen eteen (eli siis siihen kohtaan mihin koiran enän pitäisi tulla) ja sanoa väli niin Ali tulee ja istuu automaattisesti. Alussa siis jouduin sen vetämään pitkän matkan päästä kädellä ja ohjaaman istumaan.

Aloitettiin myös Petsiessä pyörivän Temppuringin innostamana ringin uusimman tempun harjoittelu eli esineen kaataminen. Kohteena meillä on kolme päällekkäin teipattua coca cola tölkkiä ja nenällä kaadetaan, toiveena että loppuvaiheessa myös yhden tölkin kaataminen onnistuisi hyvin. Nyt Ali osaa jo tökätä pinoa nenällä, enää pitäisi voimaa saada tönäisyyn niin onnistuu.

Oltiin aamupäivällä myös vähän "tokoa" treenaamassa pihalla, täällä kun on niin rauhallista ettei häiriötä juuri synny. Treenattiin luoksetuloa (suoraan sivulle), paikalla makuuta ja vähän seuraamistakin. Yksi ohikulkeva koirakin saatiin häiriöksi meille paikalla makuuseen. Kaksi kertaa ihan alussa jouduin sen uudelleen käskemään maahan, mutta loppuksi se makasi todela pitkään vaikkakin tuijotti koiraa tiukasti. Koira siis käveli kaksi kertaa meidän ohi, kävi tien päässä kääntymässä ja takaisin, yhteensä n. 2 minuuttia tuli paikalla oloa. No joo, olkootkin että seisoin Alin hihnan päällä ihan oman mielenterveyteni vuoksi :D

Taas kuulumisia näin yhdessä kasassa

Jäi sitten kirjoittaminen kokonaan viime viikolla, hyvä minä.

Zooplussalta tuli maanantaina tilaus vihdoin ja viimein, 2kg Applaws kanaruokaa & kana-lajitelma Aadalle ja naksutin Alille. Ruokapostaus tulossa vielä erikseen kun saan kuvattua kaikki lajitelman purnukat.

Naksuttimeen Ali ehdollistui todella helposti ja ollaankin sitä käytetty nyt jatkuvasti treenatessa. Agilityssa saatin kotiläksyssi treenata käsien seuraamista ja katsekontaksia (paljon), meni taas ihan persiilleen viime treenit.

Tiistaina käytiin ensimmäisen kerran Mynämäen seudun koirakerhon arkitokotreeneissä, ihan asiallisesti osasi Ali olla, kuunteli jopa toisinaan. 9.5. on samaisen seuran agilityn alkeisjatkokurssin teoriakerta, 16. päivä sitten päästään ihan käytännössä riekkumaan.

Mätsäreissä käytiin ensin 19.4. Peltolassa, sininen nauha saatiin, Alilla oli aikas... hmm... lennokkat askeleet. Oli vähän viileä päivä ja paikka vielä varjoinen, loppui hermo ihan tyystin ja perseile kehän ulkopuolellakin. Yhtään ei olisi malttanut seistä taikka ravata. Toiset mätsärit oli taas Kupittaalla 27.4., lämmin päivä eikä tuulikaan osunut paikalle, heti näkyi koiran käytöksessä. Rauhassa jaksoi makoilla ja paistatella auringossa kun odotettiin vuoroamme, kehässä seisoi todella mallikkaasti ja vaikka pöytä oli pieni ja kiikkerä sai tuomari rauhassa kopeloida ja katsoa hampaat. Punainen nauha saatiin ja vaikkei jatkoon päästykkään kävin silti ostamassa possun korvia pussillisen, niin upeasti jaksoi taas käyttäytyä.

Saha on edelleen hankkimatta eli melkein kaikki lihat syömättä, yhdestä kimpaleesta jaksoin siivun leikata, ei vaan nuo ikean leipäveitset vissiin ihan siihen hommaan ole suunniteltu. Lohiöljyä on nyt syötetty reilu kolmea viikkoa ja hyvin näkyy vaikutus jo, turkki on paremmassa kunnossa ja polkuanturat pehmenneet mukavasti.

Aadan siirtäminen kokonaan BARF-ruokintaan houkuttaisi, ainoa vaan on että pitäisi keksiä miten saan kissan syömään niitä lihoja. Nuita Applawsiin kanaruokia on nyt syönyt, mutta muita lihoja tuntuu olevan ihan turha kuvitella tuon nautiskelevan.

Viikonlopun uutiset

Lauantai meni iloisesti ktivointikurssilla ja sunnuntaina käväistiin Laitilassa mätsäreissä sekä hakemassa hamsteri eli Hamilton Haltiakorvainen kotiin.

Aloin perjantaina purkaa Alin jääkautta eli aloitin kieltämään ja kerran-pari kutsuin luokseni ja rapsutin sen aikaa kun minulle sopi. Perjatai ja lauantai meni vielä ihan hyvin, tänään aloitti taas rajojen kokeilemisen eli jääkausi jatkukoon.

16.4. Oivaltavaa oppimista-koulutus, Mynämäki
Sattuipa sopivasti mukava koulutus ihan lähelle. Kurssin sisältönä oli koiran oivaltava oppiminen, varsin väsyttävää aivatyöskentelyä koiralle siis. Kurssin aluksi ehdollistettiin koiralle tietyn sanan/äänen tarkoittaminen palkkiota. Naksutinhan meillä on jo postissa tulossa, mutta koska sitä ei nyt mukana ollut, otettiin käyttöön "jes" sana. Ali äkkäsi jutun todella nopeasti ja päästiinkin tekemään seuraava harjoitusta eli kuonolla kämmeneen tökkäämistä. Temppu jaettiin pieniin paloihin ja alussa koira sai palkkion edes vilkaistessaan käteen, näin se joutui ajattelemaan mistä nami tuli. Alista näki miten kovasti pienet aivot joutuivat työskentelemään, mutta alle kymmenessä minuutissa se hokasi mistä nami tulee. Seuraavana juttuna oli käden liikuttelu, eli kädellä ohjaamalla sen voisi ohjata esimerkiksi perusasentoon, nousemaan takajaloilleen tai pupu-asentoon. Käden nostaminen korkealle, sivuun sekä etäisyyden ottaminen sujui, mutta aina jos vähänkään koetin kättä liikuttaa Alin lähestyessä se istui ja jäi napittamaan minua.

Treeniä tietty jatketaan vielä kotona, saatiin hyviä vinkkejä ja ideoita kotiin. Koulutuksen lopuksi koko ryhmä pääsi vapaaksi kentälle, Ali painoi tietysti pää viidentenä jalkana ympäri kenttää. Koira oli ihan sippi kun kotiin päästiin, käveltyä kun tuli kuitenkin reilu 11km + vapaana juoksentelu ja kaiken huipuksi piti vielä vähän ajatellakkin.

17.4. Match show & Hamiltonin hakureissu, Laitila
Viime keskiviikkoisten mätsäreiden jälkeen lähdin vähän epäilevin mielin reissuun, mutta Ali kyllä yllätti ihan täysin. Se seistä tapitti todella mallikkaasti ja vaikka välillä peppu menikin maahan se nousi samantien ylös. Pöydällä oli melkein nätisti, tuomaria olisi pitänyt päästä pusuttamaan, mutta se tyhmä tahtoi vaan hampaat katsoa. Oltiin kahden muun koiran kanssa kehässä (kolme viimeistä koiraa) ja sininen nauha saatiin, sinisten nauhakehässä päästiinkin sitten kolmansiksi. Eli tuloksen pienten aikuisten SIN3, että oli hyvä fiilis kun oli niin mallikkaasti <3 Palkinnoksi tuli ruusuke, pokaali ja kassi missä oli royal caninin näytepusseja, kakkapusseja, teippiharja sekä vetolelu.

Samalla reissulla mukaan tuli, vihdoin ja viimein, Hamilton. Voi hyvänen aika että joku voikin olla niin herttainen, kovalla tohinalla alkoi heti pesän rakentaminen kun häkkiin pääsi. Kuvia tulossa ainakin Hamiltonista, hyvällä tuurilla myös tapahtumista.